Vancouver Tässä on olympiaurheilija, jolle huippu-urheilu ei loppupeleissä ole se maailman vakavin asia. Mikko Ronkainen puhuu avoimesti perheen merkityksestä tärkeänä osana elämää.
"Urheilu on mukavaa, kun kotiasiat ovat kunnossa", Ronkainen varmentaa Vancouverissa noin kolme vuorokautta ennen suurta h-hetkeä - miesten kumparelaskun kilpailua Cypress Mountainin olympiarinteessä.
"Nytkään on en ota kisasta mitään stressiä tai painetta, kun tietää, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin huippu-urheilu", hän vielä varmentaa.
Ronkainen on kahden pienen lapsen onnellinen isä. Kaikesta näkee, että Oulun Hintassa vietetään tasapanoista perhe-elämää.
"3,5-vuotiaan Roosan kanssa tehdään palapelejä ja peuhataan, ja puolitoistavuotiaan Matiaksen kanssa tempuillaan", ylpeä isä kertoo.
Kun Ronkaisen vaimo Hannaleena oli synnyttänyt perheeseen esikoistyttären 2006, Torinon olympiamitalisti kiersi vielä maailmancupia, mutta pikku hiljaa hänen arvomaailmastaan putosi yksi palanen pois.
Näkemiin huippu-urheilu - tervetuloa koti-illat!
Paluu huipulle kiehtoo
Kaikki ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Mitä yhteistä on muun muassa Paavo Puurusella, Janne Ahosella, Hanno Möttölällä, Antti Niemellä ja Hannu Mannisella? Ja tietenkin Mikko Ronkaisella?
Kaikki heistä ovat jo lopettaneet kertaalleen uransa, mutta tehneet viime aikoina comebackin kilpakentille. Eikä kyse ole mistään jäähdyttelystä vaan palaamisesta suoraan urheilun huipulle.
"Olin tyytyväinen kotielämään. Se oli hienoa aikaa, mutta kun olimme viime vuoden keväällä Rukalla laskettelemassa ja kävin vetämässä kumpareikon, sieltä syntyi kunnon polte palata huipulle. Maaliskuussa aloitin kovan treenin", leppoisalla tavalla oulun murteella puhuva Ronkainen muistaa.
Mutta perhe on edelleen läsnä niin paljon kuin mahdollista.
"Vaimo ja lapset ovat täällä Vancouverissa, mikä sopii tähän kuvioon loistavasti. Tärkeää oli myös se, että saimme ennen tänne tuloa viettää yhdessä aikaa siskon perheen luona Bostonissa ja sekä vielä Lake Placidin maailmancupissa."
Päivittäisistä kohtaamiset Vancouverissa eivät onnistu, sillä Ronkainen asuu muiden urheilijoiden tapaan kisakylässä.
"Ja vaimokin sanoi tänään, että keskityhän nyt vain siihen kilpailuun, joten näemme seuraavan kerran ehkä naisten kisassa lauantaina tai vasta sunnuntaina oman kisan jälkeen."
Kisa alle 30 sekunnissa
Kumparelaskussa pelin henki on selvä: kuka tulee 250 metriä pitkän radan alas vähimmillä virheillä. Hieman alle 30 sekunnin suoritus täydennetään kahdella hypyllä.
Sunnuntain kilpailussa Ronkainen, 31, aikoo hypätä "kolmosen" ja "korkkiseiskan", joiden syvimmän olemuksen tv-kuva kertoo varmasti paremmin kuin edellisen kerran 15 vuotta sitten rinteessä toheloineen urheilutoimittajan kömpelö luonnehdinta.
"Ensimmäistä hyppy olen helpottanut aikaisempaan verrattuna, koska ajan merkitys on pisteytyksessä viime vuosina kasvanut ja on melkein sama mitä hyppää. Toinen hyppyni on kuitenkin jo suhteellisen vaikea", Ronkainen tiedottaa.
Mutta juuri hyppyjä Ronkainen on joutunut hiomaan.
"Kysymys on ajoituksesta. Olen ollut nokalla sellaiset 0,1 sekuntia liian hätäinen."
Unissaan voi hypellä
Jos jääkiekkoilija näkee unta ratkaisumaaleista, ja pikaluistelija vauhdin hurmasta, Ronkainen on saanut höyhensaarilla soudellessaan saanut katsella hyviä hyppyjä.
"Se on ihan normaalia, että käyn unissani hyppyjä läpi. Onneksi olen pysynyt pystyssä ja nähnyt positiivisia unia."
Hän on myös on käynyt läpi omia mahdollisuuksiaan sunnuntain kisassa.
"Kumparelaskussa hyvin pienet asiat ratkaisevat, ja meitä on kisassa parikymmentä kilpailijaa, joilla on yhtäläiset mahdollisuudet mitaleille."
Kun Ronkainen laski Torinossa 2006 olympiahopeaa, hän oli siihen mennessä sijoittunut kauden maailmancupin osakilpailuissa parhaimmillaan 14:nneksi. Tällä kaudella tuo lukema on 15:s.
"Torinossa usko omaan tekemiseen ratkaisi. Treenit menivät surkeasti, eikä ensimmäinen lasku ollut kummoinen, mutta finaaliin löysin oman tasoni", Ronkainen muistaa.
Hän pääsikin saman päivän aikana käymään läpi tunteiden äärilaitoja.
"Itkun partaalta täyttymyksellisiin tunteisiin."
Nyt Ronkaisesta kuoriutuu taas hurjapää, hän on jälleen valmis räjäyttämään pankin ja voittamaan sen harmittavan lähelle Torinossa jääneen olympiakullan.
"En epäile hetkeäkään omia mahdollisuuksiani. Kysymys on uskosta ja siitä, kenellä kilpailijoista riittää eniten henkistä kovuutta."
Mikko Ronkainen on huippu-urheilija ja perheenisä samassa paketissa.
Ei mikään maailman helpoin yhdistelmä.