Tampereen yliopiston historian dosentti Marko Nenonen kaataa kerralla kumoon monia noitiin ja noitavainoihin liittyviä väitteitä ja "faktoja". Uusimmassa kirjassaan Noitavainot Euroopassa: myytin synty (Atena) hän osoittaa muun muassa, että keskiajalla ei ollut noitavainoja ja että suurin osa noituudesta syytetyistä ei ollut naisia.
Sen sijaan Suomen johtava noitalogi läväyttää lukijan eteen sellaiset rätingit, että kirja vangitsee (ettei peräti noituisi) lukijan ajatukset. Mielenkiintoinen on esimerkiksi huomio, että monissa tapauksissa syytetyn parhaat puolustajat olivat inkvisiittori ja inkvisitorinen oikeustapa.
Mutta Nenonen ei tyydy selvittämään ainoastaan sitä, mistä noitavainoissa oli kyse. Hän tutkii myös akateemisen historiankirjoituksen viitoittamia harhapolkuja, joihin nykykäsitys noitavainoista pitkälle perustuu.
Länsimainen tutkimus on Nenosen mielestä tarttunut mielellään noituuden "seksikkääseen" osaan ja unohtanut tyystin muun. Tutkijoiden tulkinnat viittaavatkin hänen mukaansa yhtä usein noitavainojen jälkeisiin ilmiöihin ja tutkijoiden omaan aikaan kuin noitavainoihin itseensä.
Myytti pelkistä naisnoidista murskaksi
Marko Nenosen mukaan esimerkiksi noituudesta tuomittujen määrää on liioiteltu. Jotkut kirjoittajat ovat puhuneet jopa miljoonista tuomituista.
-- Nykyään suurimmista luvuista pitävät kiinni vain täysin tietämättömät tai jotkut, jotka katsovat, että noitavainot olivat miesten käynnistämiä naisten vainoja ja että miesten historia peittelee uhrien määrää ja kärsimyksiä, dosentti sivaltaa.
Lisäksi monilta tutkijoilta on jäänyt huomaamatta, että noitasapattia useammin ihmiset joutuivat käräjille syytettyinä aivan perinteisestä noituudesta ja taikuudesta, joissa ei ollut kyse mistään Paholaisen kanssa tehtävästä liitosta.
Niin ja lopuksi sekin tieto, että monilla paikkakunnilla enemmistö noituudesta syytetyistä oli miehiä, joskus jopa kirkonmiehiä.
Noitavainoja vasta keskiajan jälkeen
Varsin yleisen käsityksen mukaan noitavainot alkoivat jo keskiajalla, mutta tämän Marko Nenonen tyrmää täysin. -- Oppineiden miesten keksintö, luudalla noitasapattiin lentävä nainen, on syntynyt vasta keskiajan jälkeen niin kuin oikeat noitavainotkin.
Euroopan suurimmat noitavainot olivat Saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella, jossa 1500--1600-luvuilla tuomittiin Nenosen mukaan kuolemaan ehkä 30 000 ihmistä noituuden takia. Tähän saakka löydettyjen oikeustapausten valossa näyttää siltä, että katolilaiset olivat protestantteja kiihkeämpiä noitavainojen toimeenpanijoita.
Toisaalta katolisessa Ranskassa ei innostuttu noitien vainoamisesta juuri lainkaan. Arvioiden mukaan Ranskassa tuomittiin noituudesta kuolemaan noin 300 ihmistä Euroopan noitavainojen kiihkeimpinä aikoina.
-- Toki protestantitkin vainosivat noitia. Martti Luther oli kuolemanrangaistusten kannalla ennen kaikkea siksi, että noidat rikkoivat ensimmäistä käskyä, joka kieltää muiden jumalien pidon, Nenonen kirjoittaa.
Katolisuutta enemmän suuria noitavainoja yhdistää Nenosen mukaan kuitenkin alueen hallinnollinen hajanaisuus. Poikkeuksena tästä oli valtiollisesti yhtenäinen ja perin luterilainen Ruotsi, jossa myös oli noitavainojen aalto.
Papit huolissaan sielujen kadotuksesta
Nykyihmisen monasti parjaama byrokratia koitui monille noituudesta syytetyille siunaukseksi. Suuria vainoja oli nimittäin vähemmän niissä maissa, joissa hallinto ja oikeusjärjestelmä olivat keskittyneet ja missä ylemmät hallintoelimet valvoivat alempia.
-- Ylemmät oikeusasteet olivat tavallisesti maltillisempia ja intoutuivat paikallisen kiihkon mukana harvemmin kuin alempien oikeusasteiden toimihenkilöt, Nenonen huomauttaa.
Paikalliset mahtimiehet ja tuomarit saattoivat helpommin syöksyä samoihin harhoihin kuin muutkin alueen asukkaat. -- Byrokratia, jota korkeammat tahot varjelivat, suojeli syytettyjä.
Myös pahan maineen hankkinut inkvisitio oli monen noituudesta syytetyn pelastus. Inkvisitio oli perustettu keskiajalla katolisen kirkon opeista poikenneita kerettiläisiä vastaan. Sen tehtävänä oli valvoa ihmisten ajatuksia sekä tuomita vääristä mielipiteistä.
Mutta noitavainoissa inkvisitio toimi maltillisesti varsinkin Etelä-Euroopassa. Esimerkiksi Espanjan inkvisition määräyksestä tutkintamenetelmät eivät saaneet perustua mielivaltaan. Lisäksi kidutus ja kuolemantuomiot olivat harvinaisia.
Kirkon suurin huoli oli ihmisen luopuminen Jumalasta, sielujen kadotus. Taikauskoisuutta ja noituuden töitä pidettiin pikemminkin pakanallisena jäänteenä tai typeryytenä kuin Paholaisen palvontana.
