Ruokalan pöydällä lojuu kasa suomalaista urheiluhistoriaa.
Muillakin voi olla vanhoja hiihtokalentereita vuosilta 1999–2011, mutta näiden vihkojen salaisuus löytyy muistiinpanot-aukeamalta.
Viivoittimella vedetyt pystyviivat jakavat aukeaman kummankin sivun viiteen osaan: kilpailupaikka ja -aika, Kerttu, Katri, Iivo ja Iita. Jokaisen nimen alla ovat sijoitukset. Lopussa lasketaan yhteen kilpailujen määrä ja kunkin keskiarvosijoitus.
Eero Niskanen aukaisee yhden vihkoista ja tutkii muistiinpanoja poikamaisella innostuksella.
– Tässä rupesi tulemaan jo menestystä. Iivolla on 27 startista keskiarvosijoitus 1,1 ja Kertulla 1,4.
Suomalaiset tunnistavat nimet. Iivo Niskanen on hiihdon kaksinkertainen olympiavoittaja ja maailmanmestari. Kerttu Niskanen olympialaisten ja MM-kisojen mitalisti. Sisarusparveen kuuluvat myös Katri ja Iita Niskanen.
Eero-isä piti sinnikkäästi kirjaa, miten lapset pärjäsivät hiihtokisoissa. Kauden päätteeksi ynnättiin keskiarvot ja perheen paras sai palkinnoksi kaikkein suurimman ja näteimmän tarran.
Jälkikäteen ajateltuna palkinto saattoi olla vaatimaton, mutta niin vain tarrat ovat osa hiihtosankareiden lapsuutta. Yhden sivun alalaitaan on tehty oikeaoppiset prosenttilaskut.
– Kato, onkohan Iivo vai Kerttu laskenut voittoprosentin. Nämä eivät ole minun laskelmia. Näyttäisi vähän Kertun käsialalta.
Eero Niskanen kertaa lapsiensa tarinaa tutussa ruokalassa, sillä hänen ensimmäinen työpäivänsä Ponssella oli 7. syyskuuta 1992.
Vieremää ei voi käsitellä ilman, että mainitsee metsäkoneita valmistavan yrityksen. Nykyisin Vieremä tunnetaan myös Niskasen sisaruksista.
Kun Iivo Niskaselle järjestettiin kultajuhlat, puistoon kerääntyi liki 2 000 ihmistä. Se on valtava määrä, sillä Vieremällä on vain 3 700 asukasta.
Noin puolet juhlijoista oli kyläläisiä, toinen puoli oli muualta tulleita. Yksi parkissa ollut asuntoauto oli ajettu paikalle Kotkasta asti.
Ponsse ja Niskaset ovat totuttaneet suomalaisia Vieremän nimeen, mutta muuten se on kuin mikä tahansa pieni suomalainen maalaiskunta.
Kylä alkaa ja kylä päättyy.
Sitä paitsi Vieremälle pitää varta vasten kääntyä Ouluntieltä.
Maailman pohjoisimmaksi ulottuvassa savolaiskylässä on enemmän lehmiä kuin asukkaita: noin 39 miljoonalla litralla Vieremä on Suomen neljänneksi suurin maidontuottajakunta.
Joku voisi sanoa, että Vieremä on keskellä ei-mitään, mutta yhtä lailla sieltä on sopiva matka kaikkialle. Maakunnan pääkaupunkiin Kuopioon on matkaa 110 kilometriä, Kajaaniin 80 kilometriä, Iisalmeen 25 kilometriä.
Oulu on 180 kilometrin päässä, mutta henkinen etäisyys on pidempi. Vieremän naapurikunta Pyhäntä on Pohjois-Pohjanmaan puolella ja Oulun vaikutusalueella sekä henkisesti että murteellisesti. Maakuntien kyltti on samalla murreraja, sillä Vieremällä haastetaan täydellistä savoa.
Niin tekee myös lupsakka savolaismies Eero Niskanen.
Hän on ylittänyt maakuntarajan molempiin suuntiin.
Eero ja Tarja Niskanen ovat syntyperäisiä vieremäläisiä, mutta vuodet 1979–1992 nuori pariskunta asui Oulussa. Kolme heidän neljästä lapsestaan on syntynyt Oulussa: Katri 1986, Kerttu 1988 ja Iivo 1992.
Isä-Niskanen kävi teknisen koulun Kotkantiellä, ja teki sen jälkeen töitä Haukiputaalla ja Limingantullissa. Veri veti silti koko ajan Savon suuntaan.
Niskanen jos joku tuntee talot ja tienhaarat Oulun ja Vieremän väliltä.
– Jotenkin oli se kotiseutuikävä kova. Asuimme 13 vuotta Oulussa, mutta mitä on sormia kämmenissä... alle kymmenen viikonloppua vietimme siellä. Tykkäsin siihen aikaan rassata autoja aika ahneesti. Täällä oli omia ja sukulaisten autoja.
Viime lokakuussa Niskaset kävivät Oulussa raveissa ja tekivät samalla nostalgisen kierroksen tutuilla paikoilla. Iivo Niskanen näki vauva-ajan kotinsa Tuirassa.
– Kuivastie 12. On se jännä juttu, miten vieläkin muistin oman parkkipaikkani, Eero Niskanen nauraa.
1990-luvun alussa iski lama, tuli pakkolomia ja lopulta Niskanen joutui monien muiden suomalaisten tavoin työttömäksi. Kun vaimo oli kotona hoitamassa Iivo-vauvaa, päätös muuttamisesta takaisin kotiseudulle oli helppo.
Ponssella olisi kuulemma töitä tarjolla.
Se saattoi olla ratkaiseva päätös myös suomalaisen hiihtohistorian kannalta. Olisiko Iivo ja Kerttu Niskasesta tullut olympiasankareita ilman muuttoa Vieremälle, missä hiihto ja yleisurheilu olivat suurimmat lajit, eikä valinnanvaraa ollut isompien kaupunkien tavoin?
Niskasten Vieremän-kodin takapihalta pääsi suoraan isän tekemälle ladulle.
– On se muutto voinut vaikuttaa lasten tulevaisuuteen.
Isä ajoi ympäri maakuntaa ja Suomea vanhalla vihreällä farmarimallin Mersulla. Lapset olivat kyydissä ja hiihtovälineet boksissa. Välillä tavaraa oli niin paljon, että jouset meinasivat viistää maata.
Eero Niskasen oman uran huipennus oli neljäs sija Vieremän koulujenvälisissä. Lapsilleen hän oli valmentaja, voitelumies, kuljettaja ja tukihenkilö.
Harrastus imi rahaa. Voiteet ja välineet maksoivat, mutta isä ei halunnut antaa muille tasoitusta, vaikka raha oli tiukassa.
Hän pohtii hetken itsekseen, tohtiiko tätä edes sanoa, mutta sanoopa kuitenkin.
– Monenlaista säästökuuria on tehty... jopa ammattiliitosta erosin, että sain parit kolmet sukset ostettua. Olin sen verran varma työnantajasta, etteivät hommat heti lopu.
Auto on vaihtunut, mutta suksiboksi on sama. Siis se, joka on kiertänyt ympäri Suomea pohjustamassa 2010-luvun hiihdon tähtihetkiä. Yritysten tukitarrat ovat paikoillaan, vaikka yhteistyö on yhden kanssa loppunut jo ajat sitten.
– En ole niin nuuka... kotikylän firma kuitenkin.
Vaan nyt Niskasen pitää lähteä kello 13.25 alkavaan työvuoroonsa tekemään esivalmisteluja nosturipuolelle.
On aika lähteä tutkimaan kylää.
Ponssen hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrén kääntää rattia heti ensimmäisestä risteyksestä oikealle. Yläasteen ja lukion entinen liikunnanopettaja Heikki Kuulasmaa heilauttaa tervehdyksen urheilukentän laidalta.
Urheilukentän – joka on päätetty nimetä Iivo Niskasen mukaan – viimeisen päälle vedetyt baanat ja ladut kiiltelevät maaliskuun auringonpaisteessa. Illalla on kunnanmestaruuskisat ja Kuulasmaa odottaa paikalle noin sataa hiihtäjää. Sotshin olympiavuoden jälkeen hiihtoharrastukseen on riittänyt vetäjiä ja toimijoita.
– Sinäkin voit osallistua, Kuulasmaa tökkää Vidgréniä rinnan korkeudelle, mutta tämä vetoaa Iisalmen Pelikarhujen illan otteluun.
Kun Iivo Niskanen tuli Valkeiskylän koulusta kirkonkylälle yläasteelle, liikunnanopettaja kohtasi poikkeuksellisen lahjakkaan urheilijanalun.
– Laji kuin laji, hän oli fyysinen nero. Palloilukin onnistui. Iivo oli paitsi kestävä myös kimmoisa, Kuulasmaa muistaa.
Kimmoisuudesta ovat todisteena yhä säilyneet vauhdittoman pituushypyn ennätykset. Tulokset innostivat Kuulasmaata, joka itse ponnisti 1960-luvulla pituutta 752 senttiä.
Liikuntatunneilla hiihdettiin paljon, mutta Kuulasmaan opetus perustui siihen, että lapsia harjoitettiin myös oikeaoppiseen tekniikkaan. Niskasen tyyli oli niin kaunis, että kaiken nähnyt opettaja innostui: jumaliste poika, sinä hiihdät vielä olympialaisissa!
Kun nuori Niskanen valittiin Sotshin olympialaisiin, hän soitti tammikuun 15. päivänä 2014 entiselle liikunnanopettajalleen: muistatko, Heikki, mitä silloin sanoit?
– Se tuntui käsittämättömän hyvältä. Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut seurata häntä läheltä, Kuulasmaa sanoo ja hänen äänensä värähtää.
Vidgrénin kädet ovat oikeaoppisesti kiinni ratissa, mutta hän nostaa niistä toisen kevyesti ilmaan tämän tästä. Valehtelematta: jos vastaan tulee kymmenen autoa, yhdeksästä tervehditään Vidgréniä.
– Kylillä sanotaan, että on tullut ylpeäksi, jos en tervehdi, puheejohtaja myhäilee.
Hänen isänsä Einari Vidgrén nousi legendaksi suunnittelemalla uudenlaisen metsäkoneen, perustamalla Ponssen ja viemällä sen maailmalle. Vuonna 2010 kuollut isä-Vidgrén oli yrittäjä, mutta myös urheilu- ja hevosmies viimeisen päälle. Vidgrénien tallissa on tällä hetkellä 12 hevosta.
Vieremä on hevospitäjä, missä ajetaan kuudet totoravit vuodessa. Pikkukylän raveissa käy hämmentävän paljon katsojia, joskus jopa enemmän kuin kunnassa on asukkaita.
On siis luontevaa suunnata kohti yhtä tuttua hevostallia, mutta samalla reissulla on kätevää tehdä kierros kylillä.
Koulukeskuksen teknisen työn siiven seinää revitään auki. Tilat ovat menossa uusiksi.
Sitten Vidgrén viittoo seuraavaan rakennukseen.
– Se on Antin pyhättö. Sillin pyhättö, hän sanoo.
Antti Siltala, lempinimeltään Silli, on Suomen lentopallomaajoukkueen pitkäaikainen luottomies, kuuden EM- ja yhden MM-turnauksen pelaaja. Vieremän poikia hänkin, vaikka harrastusmahdollisuudet täällä eivät antaneet parasta pohjaa huippupelaajaksi.
Tai ehkä asia on juuri päinvastoin, sillä Siltala jaksoi koulun jälkeen kiertää kaikki mahdolliset pelivuorot – vaikka sitten naisten joukkueessa.
Vidgrén muistuttaa, että Siltalan nousu Vieremältä maailmalle palloilulajissa on tarina sinnikkyydestä, periksiantamattomuudesta ja intohimosta. Samalla tavalla hän kuvailee myös Niskasen sisaruksia.
Pienessä paikassa luovuutta syntyy tylsistymisen kautta ja pieni puute pistää yrittämään, Vidgrén on kertonut myös nykyisille koululaisille.
Urheiluseura Vieremän Koitto omisti tien toisella puolella olevan Rientolan talon, mutta sitä ei ole lämmitetty enää kahteen vuoteen. Maaliskuun lopussa se valjastettiin kuitenkin tulevan Juice-elokuvan kuvauksia varten. Juice Leskinen kävi Rientolassa keikalla vuonna 1976, joten elokuvaan saatiin autenttinen näyttämö.
Kajaanista ostettu I.P. Maine tottelee hevosmies Arto Komulaisen kokeneita käsiä. Komulainen ja Vidgrén pohtivat ravihevosten erilaista luonnetta ja treenaamisen trendejä.
Einari Vidgrénin tallissa sovellettiin jo 1970-luvun alussa Arthur Lydiardin juoksijoille tekemiä oppeja. Tallin lämminveriset saatiin kulkemaan.
– Mäkitreeni on tullut nykyään takaisin, Komulainen hoksauttaa.
Iivo Niskasella on omat hevosensa, ja muutenkin juttu kääntyy välillä hevosista hiihtoon. Komulainenkin oli kansallisen tason hiihtäjä, mutta keuhkojen palelluttaminen 20-vuotiaana torppasi suurimmat haaveet.
– Oli sitä ennen hirmuisen hyvä hapenottokyky.
Se ei ole ihme, sillä olympiavoittaja on Komulaisen pikkuserkku. Vidgrén innostuu kertomaan tarinan, kuinka aikoinaan työnterveyshoitaja luuli keuhkojen tilavuusmittareiden olevan rikki, kun Eero Niskanen puhalsi niihin omat lukemansa.
Se on ainakin totta, että myös Niskasen sisarukset ovat olleet Koiton talkoissa ravien aikana. Myymässä lippuja tai makkaroita, kantamassa tavaroita.
Tekemässä asioita yhteisen hyvän eteen.
Vieremän olosuhteet ovat olleet etu yksilöurheilijalle. Jääkausi muovasi maiseman mäkiseksi, ja savolaiskylässä on aina arvostettu hiihtoa ja yleisurheilua.
Niin teki myös Einari Vidgrén, joka muisti ulkoa paraatilajien mitalit, tulokset ja ennätykset.
Kun puhutaan Vieremän menestysurheilijoista, on puhuttava myös Ponssesta. Totta kai patruuna innostui, kun kylälle ilmestyivät Kerttu ja Iivo Niskasen kaltaiset hiihtolahjakkuudet. Taloudellinen tukeminen alkoi ensin henkilökohtaisesti ja epävirallisesti – tarvittaessa vaikka lainaamalla Lapin kevätkiertueelle firman isompaa autoa, kun tavarat eivät mahtuneet perheen vihreään Mersuun.
– Intohimoisena urheilumiehenä hän näki heissä jatkumon, Juha Vidgrén sanoo.
Virallisesti Iivo Niskasesta tuli Ponssen sponsoroima urheilija jo 16-vuotiaana. Kun hiihtäjä voitti maailmanmestaruuden Lahdessa, hän osoitti maalialueen johtajakorokkeella hihassaan olevaa yhtiön logoa ja lähetti lentosuukon Einarille sinne jonnekin.
Ponsselle tulee ”jos ei joka päivä, niin joka toinen päivä” sponsorointipyyntöjä, joten yritys joutuu pääosin kieltäytymään kohteliaasti. Firman sponsoriurheilijoilla on yleensä joku sidos alueeseen, yritykseen tai alaan.
– On todennäköistä, ettei Vieremältä enää tule saman statuksen urheilijoita kohdallemme.
Vieremän ainoan liikenneympyrän sivussa on Matin ja Liisan -patsas kirjailija Juhani Ahon kunniaksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa Vieremällä paljastetaan hiihtäjäpatsas, kenties vaikka päätien varressa.
Vieremän olympiamitalien määrä on väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellinen.
Mitalijuhlat ovat monille mahdollisuus vaihtaa pari sanaa hiihtosankareiden, siis sukulaistensa tai tuttaviensa kanssa. Kyläläiset ovat ylpeitä urheilijoidensa saavutuksista, mutta terveellä tavalla.
Miesten 50 kilometrin kilpailusta huolimatta aamulypsy oli hoidettava entiseen malliin.
Juttua muokattu kello 22:14: Vaihdettu kansikuva alkuperäisen virheellisen kuvatekstin vuoksi.
