Niina-orava seurasi hanhien lentokoulua silmät tapillaan.
Taivaalta näkisi maisemia paremmin kuin puusta koskaan, orava mietti.
Se saattoi melkein tuntea tuulenvirin turkissaan.
"Osaisinpa minäkin lentää", Niina huokaisi ääneen, kun viimeinenkin hanhenpoikanen oli onnistuneesti lekotellut lammen ympäri. Niinan edessä kelluva joutsen käänsi päänsä.
"Nah, mikset lennä? Olethan orava", joutsen sanoi.
Niina katsoi joutsenta ja ihmetteli, oliko lintu tullut hulluksi. Se perääntyi varalta pari askelta.
"Saksassa näimme monta lentävää oravaa. Sehr schön! Kiipeät vain puuhun, loikkaat ja ohjaat hännälläsi", joutsen neuvoi ja lipui tiehensä.
Jos saksalaiset oravat osasivat lentää, niin takuulla suomalaisetkin!
Niina ampaisi ison kuusen luo. Se oli niin innoissaan, ettei edes huomannut, että Kurre huusi jotain sen perään.