Kati ja Olli riensivät lysähtäneen majan luokse.
"Kati! Olli! Pelastakaa minut!"; Niina hengähti majan uumenista.
Niina oli jäänyt loukkuun rikkoutuneen majan alle.
Olli alkoi kaapia nopeasti risuja syrjään ja pian Niinan pää näkyi risujen lomasta.
Kati siirsi viimeisimmät risut Niinan edestä ja Niina hypähti helpottuneena suoraan Ollin selkään.
"Kiitos kaverit. Olin todella peloissani. Löysin majan ja menin tutkimaan sitä. Yhtäkkiä iso haukka istahti majan harjalle ja saman tien risut rymisivät kasaan", Niina selvitti.
"Maja oli minun tekemäni, mutta se ei ollut ilmeisesti riittävän kestävä. Onneksi olet kuitenkin nyt turvassa", Kati sanoi Niinalle. J
Järkytyksestä toivuttuaan kolmikko lähti leikkimään piilosta -- he ehtivät pari kertaa etsiä toisiaan ennen auringon laskua.