Kuva: Sanna Myllykangas
Niina lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi.
Kohta oravaäiti pysähtyi ja kuunteli ympärilleen. Olikin hiiren hiljaista, eikä tuulikaan enää vinkunut.
Niinaa ihmetytti outo valo, joka oli näkynyt hetkeä aiemmin kuusien lomasta.
Niina lähti rauhallisesti kulkemaan samaa reittiä takaisin tutkiakseen asiaa. Niinaa pelotti, mutta hän rohkaistui jatkamaan matkaansa.
Metsän ilma oli selkeytynyt hetkessä, mutta raskaat kuusenoksat tekivät maisemasta aavemaisen. Niina kiinnitti tavallista enemmän huomiota myös ohuisiin hämähäkinseitteihin, jotka yhdistelivät kuusen havuja toisiinsa.
Pian Niina oli takaisin lähtöpaikallaan. Epäusko valtasi oravaemon.