Eräänä aamuna Niina-orava heräsi siihen, että sen kotipuu heilui kuin hirmumyrskyssä. Mitä ihmettä, se ajatteli ja kurkisti ulos pesästään. Alhaalla se näki Tanelin, joka huojutti puuta minkä ehti. Olli-kettu istui vieressä ja hihitti.
"Hei, lopettakaa!" Niina kivahti. Heilunta loppui heti.
"Hei, Niina! Halusimme vain herättää sinut", Taneli huusi.
"Kiitos vain", Niina mutisi. Se olisi oikeastaan halunnut vain jatkaa unia lämpimässä pesässään.
Olli ja Taneli katsoivat toisiaan merkitsevästi. Näytti kuin ne olisivat olleet ratkeamaisillaan innosta, Niina huomasi.
"Täällä sataa lunta!" ne hihkaisivat yhteen ääneen.