Ratsastuslaji painottaa ratsastajan ja hevosen välistä keskinäistä luottamusta.
Reilu viisi vuotta sitten Leenu Virpi arkaili joutuessaan samaan tilaan hevosten kanssa. Vaikka hän piti kovasti näistä komeista ja vaikuttavista eläimistä, se ei poistanut takaraivossa piilottelevaa pelkoa. Virpi ei osannut lukea hevosten kehonkieltä, eikä siksi ymmärtänyt niiden toimintatapoja. Entä jos liinaharja saisi yhtäkkiä päähänsä kääntyä ja potkaista?
Nyt hän kävelee tottunein askelein laitumelle ja poimii heinikosta hevosenkengän.
– Toiset hakevat kenkänsä kauppakeskuksesta, minä löydän ne täältä, hän naurahtaa.
Olemme lännenratsastustalli Rajakorpi Ranchilla Kempeleessä. Virpi hakeutui tallille harjoitteluun joulukuussa 2012 kiinnostuttuaan erilaisesta ratsastustyylistä. Samalla toiveissa oli päästä eroon turhasta jännityksestä. Nykyisin hän työskentelee ranchin tallivastaavana sekä kouluttajana.
Amerikan karjatiloilta polveutuneessa lännenratsastuksessa painotetaan ratsastajan ja hevosen välistä suhdetta. Hevonen ei ole väline, vaan tasa-arvoinen työkumppani, jonka kanssa rakennetaan keskinäinen kunnioitus ja luottamus.
Siksi eläimen käsittely aloitetaan aina maasta käsin. Hevosta valmistellaan selkäännousuun esimerkiksi totuttamalla sen astumaan erilaisille pintatasoille ja kouluttamalla sitä olemaan välittämättä oudoista äänistä tai pään yli sujahtavista esineistä.
– Tarkoituksena on, että siinä vaiheessa kun selkään päästään, hevosen ei tarvitse olla epätietoinen siitä, mitä tulee tapahtumaan. Sen on helppo tehdä työnsä moitteettomasti, koska se tietää mitä odottaa, Virpi hymyilee.
Tallivastaava kertoo, että juuri lännenratsastusideologian ja sen kiireettömän, rauhallisen lähestymistavan ansiosta hän oppi vähitellen rentoutumaan hevosten seurassa.
– Mielestäni lännenratsastuksessa harrastaminen tehdään niin mukavaksi ja turvalliseksi, kuin se 500-kiloisen pakoeläimen kanssa suinkin voi olla.
Maastakäsittelyn perimmäinen tavoite on se, että ratsastaja ja hevonen tutustuvat kunnolla toisiinsa sekä syventyvät yhteiseen työskentelyyn. Se on jatkuva prosessi, joka kysyy kummaltakin osanottajalta läsnäoloa ja työskentelyhalukkuutta. Mikäli toisella on huono päivä, harjoituksia kannattaa viedä pidemmälle vasta seuraavalla kerralla.
Lännenratsastuksessa sekä ratsastaja että hevonen hoitavat kumpikin oman vastuualueensa. Ratsastus ei perustu perinteisen, englantilaisen ratsastustyylin tavoin jatkuviin apuihin, vaan ideaalitilanteessa hevonen jatkaa itsenäisesti kerran annetun ohjeen mukaan kunnes toisin pyydetään.
– Tämä liittyy lajin käytännönläheisyyteen. Karjapaimenen on täytynyt pystyä ratsailta käsin tekemään vaivattomasti tilan töitä, kuten esimerkiksi lassoamaan vasikoita. Siksi lännenratsastuksessa pyritään siihen, että hevonen kantaa oma-aloitteisesti itsensä ilman, että sitä tarvitsee koko ajan olla kehottamassa.
Mikä tahansa hevonen soveltuu lännenratsastusharrastuksen aloittamiseen. Monet lajin perusperiaatteista nojaavat hevosen ominaisten käyttäytymismallien tunnistamiseen sekä hallittuun kommunikointiin eläimen kanssa. Virpi tervehtii omaa punarautiasta Sohvi-quarterhevostaan. Sohvi tuli hänelle vain vuosi sen jälkeen, kun hän aloitti ranchilla.
– Ehkä tärkein oppi, minkä olen täällä saanut, on se, että hevosten kanssa työskennellessä tulee aina painottaa selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Hevoselle voi olla kiltti, mutta jos sille ei aseta minkäänlaisia rajoja, iso eläin on nopeasti pomottamassa. Hevoselle ei pysty valehtelemaan, jos sitä pelkää.
Maastakäsittelyyn sisältyy myös tilanottoharjoituksia, joissa hevoselle opetetaan, ettei se voi kävellä ihmisen yli. Kun hevonen on kerran omaksunut ihmisen auktoriteetin, se ei syöksy tämän päälle edes vauhkoontuessaan, vaan väistää.
– Hevonen on laumaeläin. Jo lauman puuhia tarkastellessa voi saada osviittaa siitä, kuinka hevonen sovittaa käytöksensä muiden hevosten mukaan, joko myötäämällä toisen tahtoa tai sitten komentamalla. Ihmisen pitää pystyä kertomaan hevoselle, milloin etäisyys on sopiva – ihan jo turvallisuutensa tähden.
Lännenratsastustunteja ja -kursseja ohjaava Virpi sanoo, että laji sopii kaikenikäisille hevosista ja hevosen käyttäytymisestä kiinnostuneille. Mitään aiempaa osaamista ei tarvitse olla, koska tutustuminen hevosiin aloitetaan aina puhtaalta pöydältä.
– Hevostaitojen kehittämisen kannalta ei ole niinkään väliä, kauanko on ratsastanut, vaan kuinka intensiivistä hevosten kanssa työskentely on ollut.