Nightwish on kasvanut mystikkoheviä padassaan keittävästä yön lapsesta. Uudella Century Child -levyllään kiteeläisyhtye sulattaa yhteen mahtipontisen elokuvamusiikin ja anglosaksisen hevin rosoreunan.
Hiostavissa tunnelmissa taottu Century Child on eeppisintä Suomessa tehtyä raskasta rockia sitten 1970-luvun progevuosien. Bless the Child -kappale yhdistää komeasti kuulaita kuoro-osuuksia, jousiorkesteria ja mahtipontista Led Zeppelin -tyylistä sankariheviä. Dead to the World -kappaleessa yhtye äityy viihteelliseksi. Yhtyeen uusi laulajabasisti Marco Hietala taitaa niin äitelän, amerikkalaistyylisen hevilaulun kuin raskaan murahtelunkin.
Yhtyeen musiikillinen sielu ja tuottaja Tuomas Holopainen kertoo, että uutukaisellaan yhtye siirtyi mystisvaikutteisesta fantasiarockista rosoisempaan hevitulkintaan.
"En halunnut musiikin tulevan enää korkealta ja kovaa ja miekkojen kilinän saattelemana. Uusien laulujen teema on viattomuus ja viattomuuden loppuminen."
Levyn syntyprosessi itsessään oli Tuomakselle kivulias. Hän pitää Century Childia uusromanttiselle suomalaiselle heville nousujohdetta antaneen Nightwishin synkimpänä levynä.
"Oma elämä on ollut vähän vaikeampaa musiikillisesti ja elämässä viime vuoden aikana. Ne tunteet oli sitten pakko saada paperille. Jokainen levy on ollut mulle kuin päiväkirja."
Nightwish oli viime talvena vaikeiden valintojen edessä. Se joutui vaihtamaan manageria ja basistia. Uutta materiaalia yhtye harjoitteli nelimiehisenä. Karlsruhen musiikkikorkeakoulusssa Saksassa oopperalaulua opiskeleva Tarja Turunen kävi laulamassa osuutensa levylle opintojensa ohessa. Levy sulatettiin kasaan kovassa kiireessä.
"Uusi levy oli kuin Iisakin Kirkko. Sen tekeminen oli vaikea ja tuskallinen projekti. Teimme levyn kiireessä, ja kaikki kaatui niskaan. Bändi ei ollut silti missään vaiheessa hajoamassa", Holopainen sanoo.
Tarjan opiskelu vaikuttaa Nightwishin tulevaisuuteen. Tulevan kesän aikana yhtye tekee Suomessa puolenkymmentä keikkaa, sekä pieniä kiertueita ympäri maailmaa. Ensi vuoden Nightwish pitää taukoa, jotta Tarja saa keskittyä opiskeluun.
Leffaheviä
Tuomaksen sormet syyhysivät uutta levyä tehtäessä. Aikaisemmin hän oli luonut Nightwishille syntesoijapohjaista heviä, nyt hänellä oli mahdollisuus tehdä isoa musiikkia.
Tuomas kertoo, että Joensuun Kaupunginorkesterin sekä helsinkiläisen Tuomas-kuoron mukaan otto oli tietoinen valinta, jolla pyrittiin purkamaan aikaisempien levytyssessioiden rutiineja.
"Mulle iski suuruudenhulluus ja hillitön kunnianhimo jo biisejä tehdessä. Halusin tehdä täydellisen ja isolta kuulostavan kokonaisuuden. Käytimme oikeata kuoroa ja oikeata orkesteria ja hirveesti kaikkea muuta sälää. Halusimme tehdä kaiken viimeisen päälle ja autenttisesti."
Tuomas sanoo, että hänen mottonsa on tehdä elokuvamusiikkia hevin ehdoilla. Uudella levyllä hän hyödyntää musiikissa niin eeppisiä kuvaelmia kuin kauhurockin genreä. Suuremmaksi esikuvakseen hän tunnustaa muunmuassa Gladiaattoriin ja The Rockiin musiikin tehneen Hans Zimmerin.
"Hans Zimmer on lähin maanpäällinen jumala mulle. Hänen musiikkinsa on jousivoittoista mahtipontista musaa, joka on puoleksi synteettistä ja puoliksi orkestraalista ja kolahtaa mulle juuri eikä melkein. "
Musiikillisena itsevaltiaana ujo ja vaatimattoman oloinen kiteeläismuusikko ei itseään pidä.
"Veivaan noita biisejä vuoden läpi viisitoista tuntia päivässä. Mulla on hyvin tarkka visio kaikesta. Musiikille kasvaa silti sokeaksi. Siksi on hyvä, että yhtye tuo niihin uusia juttuja ja myös kritisoi mua. "
Faneja laidasta laitaan
Nightwishin ympärille on syntynyt vahva ja vannoutunut fanikultti. Farkkuliiveihin tai niitteihin sonnustautuneiden hevareiden lisäksi sen ovat ottaneet omakseen niin progediggarit kuin liveroolipelaajatkin.
Tuomas kertoo yhtyeen keikoilla viime kesänä kiertäneestä keskieurooppalaisesta fanikatraasta. Neljä sveitsiläistä poikaa ja kaksi saksalaista tyttöä seurasivat Nightwishia minne yhtye Euroopassa ikinä menikin.
"Sabrina, yksi faneistamme, oli lentänyt Joensuuhun, sieltä taksilla Kiteelle. Hän etsi puhelinluettelosta mun osoitteeni, käveli sen 13 kilometriä luokseni ja huuhaili yhtäkkiä kotitaloni pihalla. Se oli imartelevaa mutta samalla pelottavaa. Joimme kahvit. Ja taisimme kipata yhdet kaljatkin. Ja hän lähti tyytyväisenä pois."