Joka neljäs neuropsykiatrisista ongelmista kärsivä lapsi sijoitetaan lopulta kodin ulkopuolelle, kun tukea ei ole saatu ajoissa. Yle uutisoi tästä aiheesta 27.3. Tämä uutinen aiheutti minussa turhautumista ja jopa suuttumuksen tunteita.
Työssäni omaisjärjestön toiminnanjohtajana kohtaan ja kuulen perheiden kokemuksia siitä, että neuropsykiatrisista ongelmista kärsivän lapsen perheiden on vaikeaa saada tukea ja apua. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että lapsen oireiden perheelle aiheuttamaa kuormitusta ei tunnisteta ja tunnusteta.
Usein diagnoosin saaminen viivästyy, jolloin myös oikeanlaisen tuen saaminen viivästyy. Neuropsykiatrisista ongelmista kärsiville lapsille ja nuorille ei ole olemassa selkeää hoitopolkua, kuten esimerkiksi kehitysvammadiagnoosin saaneille lapsille on.
Kun perhe ei saa oikeanlaista tukea oikeaan aikaan, ongelmat muun muassa koulussa kasaantuvat ja kärjistyvät. Lopulta saattaa käydä niin, että lapsen huostaanotto ja sijoitus on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto.
Ylen uutisen mukaan tämä näkyy THL:n vielä julkaisemattomassa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin adhd- tai autismikirjon diagnoosin saaneita nuoria. Tutkimus osoittaa, että neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset päätyvät lastensuojeluun huomattavasti muita lapsia useammin.
Mielestäni perheiden tulisi saada ongelmia ennaltaehkäisevää apua ja tukea heti, kun vanhemmilla herää huoli lapsestaan.
Ylen uutisen mukaan erityisoppilaiden määrä on kasvanut koko 2010-luvun.