Yksi lauantaina järjestettävän Suomussalmi Rockin mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista bändeistä on Neuroosi, joka lyhyestä elinkaarestaan huolimatta jätti nimensä punkin historiaan.
Teini-ikäiset kapinalliset pojanklopit pistivät vuonna 1979 pystyyn bändin, vaikka alussa he eivät osanneet edes soittaa. Vuoden treenaamisen jälkeen yhtye jo sylkäisi ulos kantaaottavan omakustannesinglensä Rock Against Seija Isonsaari.
Single jäi Neuroosin ensimmäiseksi ja viimeiseksi levytykseksi. Biisi suunnattiin silloiselle Suomussalmen nuorisosihteerille, josta pojat käyttivät kappaleessa samantyylistä peitenimeä.
"Olimme 15-17-vuotiaita poikia, emmekä uskaltaneet laittaa nuorisosihteerin oikeaa nimeä biisiin, koska pelkäsimme saavamme syytteen kunnianloukkauksesta. Keikoilla tosin käytimme oikeaa nimeä. Olimme joutuneet tuon tuosta kahnaukseen hänen kanssaan, joten laulu oli selkeä kannanotto", Neuroosin entinen laulaja Osmo Räihälä naurahtaa.
Rock against Seija Isonsaari kuuluu tällä hetkellä keräilijöiden halutuimpien punk-singlejen joukkoon, sillä sitä on tehty vain muutama uniikkikappale. Netissäkin siitä ollaan oltu valmiita maksamaan jopa 5 000 dollaria.
"Levyä myytiin kädestä käteen, enkä itsekään omista sitä. Kannet piirsimme ja kirjoitimme itse. Neuroosin ex-kitaristi Keräsen Pasi löysi tosin autotallistaan kolme levyä, jotka aiomme arpoa Suomussalmi Rockissa", Räihälä vihjaa.
Räihälän ja Keräsen lisäksi Neuroosissa soittivat basisti Pertti Teeriniemi, rumpali Esa Sormunen sekä kitaristi Mikko Keränen. Lisäksi Olli Löytynoja toimi välillä myös Neuroosin rumpalina. Räihälä sanoo, että soittamisessa oli tärkeintä valtava uho, tekemisen meininki ja kapina.
"Emme olleet poliittisesti fiksuja, eikä musiikimme liittynyt mihinkään tiettyyn aatemaailmaan. Mutta yllättävää on, että joistakin pikkupaikkakuntien tuon ajan bändeistä on tullut kuuluisia ajan kuluessa. Esimerkiksi Matti Mätä ja SS -yhtye, jonka kanssa olimme kerran samalla keikalla, oli alkumuoto 22 Pistepirkolle", Räihälä kertoo.
Edesmenneen Neuroosin jäsenet ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Kokoontuminen treeneihin 25 vuoden jälkeen viime keväänä oli herkkä hetki entisille kapinallisille äijille, jotka olivat kasvaneet jo kunniallisiksi aikuisiksi. Soinnut löytyivät, vaikka osa jäsenistä ei ollut koskenut soittimiin sitten teinivuosien.
"Yhteyttä olemme pitäneet, mutta aika epäsäännöllisesti. Mutta kun kokoonnuimme yhteen ja aloimme soittaa, kyllä siinä muutamia liikutuksen kyyneliä nousi silmiin. Se oli nostalginen kokoontumisajo", Räihälä sanoo haikeana.