Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Koska viimeksi vapautit kirjan? Missä päin Eurooppaa setelisi liikkuvat? Haluaisitko lähettää tuntemattomille kortteja tai pehmolelun? Tai kirjoittaa romaanin kuukaudessa? Jos tiedät oikean nettiosoitteen, vertaistuki on lähellä.
Erilaiset verkkoprojektit yhdistelevät Internetin mahdollisuuksia reaalielämään. Toistaiseksi ne ovat lähinnä marginaalien juttu, mutta projektien suosio on kasvussa. Vietetäänhän tietokoneen ääressä kaikkialla maailmassa yhä enemmän aikaa. Monet hurahtavat johonkin nettiprojektiin eksyttyään kerran sivustolle. Syynä voi olla puhdas kokeilunhalu tai jokin harrastus. Anni Ojutkangasta kiehtoi nettiprojekteissa muun muassa kansainvälisyys ja vaihtelu.
Postcrossingissa lähetetään ja saadaan postikortteja, eurobilltrackingissa taas kirjataan seteleitä sarjanumerolta. 15-vuotias oululainen on kokeillut molempia. "Kaveri neuvoi postcrossingin nettiosoitteen. Kiinnosti, koska ajattelin, että olisi kiva saada muutakin postia kuin kirjaston muistutuksia."
Nettiprojekteista maailmalla parhaiten tunnetaan bookcrossing. Iskulauseensa mukaan sivu pyrkii tekemään koko maailmasta kirjaston. Alkajaisiksi projektiin voi rekisteröidä kirjan tai useampia, joita ei enää lue. Kukin saa yksilöllisen numerokoodin, ja kirjaan liimataan lappu, jossa on sen koodi, nettisivun osoite sekä selitykset löytäjälle. Lopulta teos "vapautetaan" - sen voi jättää esimerkiksi kahvilaan tai unohtaa puiston penkille.
Hyvällä tuurilla kirjan nappaa joku, joka kirjaa sen sivustolle ja lukee sen. Jos teos löydetään, alkuperäinen omistaja saa siitä tiedon sähköpostiinsa. Kirjojen on tarkoitus jatkaa kiertämistä ikuisesti, ja onnekkaimmat onkin vapautettu ja löydetty uudestaan monta kertaa. Bookcrossingin harrastajia on vajaat puoli miljoonaa, joista suomalaisia on reippaat 3 000. Myös Oulussa voi hyvällä tuurilla törmätä vapaaseen kirjaan.
Anni Ojutkankaan mielestä postcrossing ja eurobilltracking sopivat kaikenlaisille ja -ikäisille ihmisille. "Olen saanut postcrossingin kautta kortteja eläkeläisiltäkin." Jonkinlainen englannin taito on ainoa vaatimus.
Postcrossingissa siis lähetetään ja saadaan postikortteja satunnaisilta postcrossaajilta ympäri maailmaa. Projekti on toiminut vuoden verran, ja sen kautta on lähetetty vajaat 200 000 korttia. Anni kertoo tietävänsä harrastuksen ansiosta nykyään enemmän eri maista ja kulttuureista. Varsinkin USA-tietous on kasvanut ja monipuolistunut. "Olen myös oppinut kirjoittamaan erimaalaisia osoitteita, ja kauppojen korttitelineet tulee huomioitua eri lailla."
Myös eurobilltracking oli oululaistytöstä mukavaa. Setelit osuvat vain turhan harvoin toisten trackaajien käsiin. "Odottelu oli silti ihan kivaa. Parin vuoden päästä yksi setelini kirjattiin Saksassa!"
Postcrossingissa Annista on parasta, että postilaatikkoon tulee nykyään kortteja joka paikasta. "Rahaa tosin kuluu, kun innostuu lähettämään paljon. Lisäksi jotkut valittavat, kun suomalaisia osoitteita tulee niin paljon. Pitäisi kirjoittaa ihmisille eikä maille!" Suomi on yllättäen aktiivisin postcrossing-maa - reilusta 13 000 käyttäjästä jopa 3 500 tulee Suomesta.
"Ulkomaalaisille kavereille ja tutuille kannattaa mainostaa", Anni vihjaa.