Helsinkiläinen Don Johnson Big Band julkaisi omakustannelevyn Support de Microphones keväällä 2000. Esikoinen oli alun perin omaksi ja ystävien iloksi tehty kokoelma kaikesta siitä, mitä yhtye oli kolmena ensimmäisenä vuotenaan saanut aikaan. Hyvien keikkojen myötä sana alkoi kuitenkin pian levitä.
Vuotta myöhemmin Support de Microphones siirtyi monikansallisen Sony Musicin jakeluun, ja tähän päivään mennessä sitä on myyty omakustanteeksi huikeat 10 000 kappaletta. Toukokuun alussa ilmestyneen Breaking Daylight -uutuuden Don Johnson Big Band julkaisi Universal Musicin kautta.
Don Johnson Big Band on aiheuttanut päänvaivaa, koska sillä ei ole selkeästi hahmotettavaa tyyliä. Bändin hiphopin sukuinen rytmimusiikki on peräisin neljän jäsenensä erilaisista musiikillisista taustoista ja kiinnostuksen kohteista. Vaikutteita löytyy aina dubista jazziin ja bluesiin.
Live kohtaa studiotyön
"Alusta pitäen biisit ja saundi ovat syntyneet nimenomaan siitä hullusta synteesistä, joka eri osasista tulee. Kaikki oikeastaan lähti yksittäisistä tunnusteluista. Kosketinsoittaja Johannes Laiho teki hiphop-kokeiluja ja halusi minun kokeilevan räppäämistä. En ollut koskaan aiemmin räpännyt", vokalisti Tommy Lindgren kertoo.
"Siihen, miltä me uudella levyllä kuulostamme, on vaikuttanut todella paljon parin vuoden intensiivinen keikkailu. Levyllä on enemmän energiaa. Keikoilla näkee, miten omalla jutullaan saa tuotettua ihmisille hyvää fiilistä. Se on tärkeä juttu."
Yhtyeen multi-instrumentalisti Kari Saarilahti pitää Breaking Daylightia edeltäjäänsä kypsempänä ja syvempänä ilmaisullisesti. Ensimmäisen levyn studioprojektin luonteen jälkeen soittoon haluttiin enemmän bändifiilistä.
"Toisaalta eräissä biiseissä halusimme tietoisesti pysyä vanhassa leikkaa ja liimaa -meiningissä. Emme tehneet live-studiolevyä, vaan yhdistelimme liven parhaita puolia ja studioeditoinnin keinoja", bassoa, kitaraa ja sähkörumpuja soittava Saarilahti huomauttaa.
Loputonta hiomista
Jos Don Johnson Big Bandin varhaistuotannosta kuuluu tekniikan opettelu, on yhtye vuosien varrella saanut valjastettua tekniikan palvelemaan biisejään.
DJBB:lla on kaksi toisistaan poikkeavaa tapaa tehdä musiikkia. Aiemmin Laiho ja Saarilahti ovat väsänneet aihioita, joihin muut ovat lisänneet treenikämpällä oman panoksensa. Monet uuden levyn biiseistä ovat kuitenkin saaneet alkunsa yhdessä jammailemalla.
"Esimerkiksi Penguin, Harlem Davidson ja Nightman ovat sellaisia, että niiden pohjat ovat syntyneet parin vuoden aikana live-soittoa varten. Katsoimme niiden voivan toimia myös levyllä", Tommy Lindgren selvittää.
Levyversioissaan keikoilta tutut bailubiisit ovat saaneet rauhallisemman tai muuten vain tyylitellymmän ulkoasun.
Don Johnson Big Bandin menetelmät poikkeavat sikälikin normaalista kaavasta, että bändi ei voi tehdä sävellystä ja mennä saman tien studioon äänittämään sitä. Uutukaistaan DJBB hioi parin vuoden ajan, viimeiset puoli vuotta hyvinkin intensiivisesti.
"Meillä on sellaista loputonta lisäämistä, poistamista ja työstämistä. Periaatteessa meidän työskentelytavalla biiseistä ei välttämättä koskaan tarvitsisi tulla valmiita. Mutta jossain vaiheessa pitää päättää, että nyt se on valmis", Lindgren sanoo.
Support de Microphones -levyn 17 kappaleesta keikoilla on kuultu vain neljää, koska muita on yksinkertaisesti vaikea soittaa livenä. Yhtye tajusi sen nopeasti ja alkoi tehdä live-käyttöön erilaista materiaalia.
"Uudella levyllä on paljon biisejä, joita olemme jo soittaneet keikoilla, joten ne on helppo palauttaa live-muotoon. Mutta toisaalta olemme hakeneet niihinkin jotain lisää, että homma pysyisi mielenkiintoisena", Kari Saarilahti toteaa.
Mutta kaikkia Breaking Daylight -albuminkaan raitoja ei tulla soittamaan keikoilla. Muutenkin DJBB haluaa jättää live-tilanteisiin varaa improvisaatiolle. Joka keikalla joku biisi saattaa olla erilainen.
Don Johnson Big Band keikkailee 45 Specialissa Oulussa 29.5.