person>Ada Kukkonen ja Sara Melleri näyttelevät uutuuselokuvassa Sisko tahtoisin jäädä aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria, jotka viettävät räiskyvää elämää.
Elokuvan pressikiertue sen sijaan on sujunut seesteisissä merkeissä. Junamatkalla Ouluun kumpikin on viihtynyt tiiviisti tietokoneen ääressä.
"Me olemme oikeasti aika rauhallisia ihmisiä. Kyllä välillä tietysti tulee jotain hysteerisiä juttuja", Kukkonen toteaa.
Vierailuun elokuvateatteri Starissa Kukkonen haluaa yhdistää käynnin kangaskaupassa. Hänen on löydettävä mustaa silkkiä voidakseen pidentää mekkoaan keskiviikon ensi-iltabileisiin sopivaksi.
"Minulla tuppaa jäämään usein viime tippaan", Kukkonen myöntää.
Helsingistä kotoisin olevat näyttelijät tutustuivat toisiinsa vasta koekuvauksissa.
"Ajattelin, että olisi kiva päästä leffaan jo senkin takia, koska ohjaaja Marja Pyykkö ja Sara olivat niin mahtavia tyyppejä", Kukkonen muistelee.
"Ada oli ensimmäinen vastaparini koekuvaustilanteessa, ja se tuntui heti oikealta. Muistan myös Adan kuvan. Se oli tavallinen kasvokuva, mutta siitä jo näkyi Adan erityinen säteily kameran edessä", Melleri selvittää.
Ennen viime kesän kuvausjaksoa Kukkonen ja Melleri harjoittelivat paljon yhdessä ja viettivät muutenkin aikaa keskenään. Yhteydenpito on jatkunut myös kuvausten jälkeen. Lehdistötilaisuuksien ja ensi-iltatohinoiden tiimoilta ystävykset ovat nähneet toisiaan niin paljon, että muita tapaamisia ei ole tarvittu.
"Kun tulee aika, että ei ole enää tätä rumbaa, haluan ehdottomasti pitää yhteyttä Adaan. Ada on minulle kuin pikkusisko", Melleri tunnustaa.
Elokuvan ensimmäinen katsomiskerta meni Kukkoselta ja Melleriltä omaa suoritusta jännittäessä, mutta sittemmin he ovat pystyneet katsomaan sitä kokonaisuutena. Kumpikin on näkemäänsä tyytyväinen.
"Minusta on niin hienoa, että Suomessa on tehty nuorista tytöistä kertova elokuva, jossa naiset ovat dynaamisia, aktiivisia ja monipuolisia eivätkä pelkästään kuoria tai kauniita kasvoja", Melleri ylistää.
"Toivoisin, että elokuvalla olisi sellainen vaikutus nuoriin tyttöihin, että he uskaltaisivat etsiä omaa tietään, avata suunsa ja tulla esiin omana itsenään. Että väistyisi tällainen kulttuuri, jossa pojat elämöivät ja esittävät jotain, ja naiset ovat vähän kuin sivussa."
Ensimmäinen iso elokuvarooli ei ole vaikuttanut naisten intohimoon näyttelijäntyötä kohtaan.
"Tietysti toivon, että saan tehdä vielä elokuvatöitä, mutta se on niin epävarmaa. En ole teatterikoulussa, joten minulla ei ole koulutustakaan, ainakaan vielä", Kukkonen pohtii.
"Olen todella kiitollinen, että olen saanut tehdä ison roolin hyvässä elokuvassa. Minusta jopa tuntuu, että olen saavuttanut jo kaiken, mitä olen halunnut. Se on aika isosti sanottu, mutta se on totta", Melleri sanoo.
"Sen takia on huojentavaa, että mitä tahansa seuraavaksi tuleekaan, otan sen avosylin vastaan. En hirveästi suunnittele elämääni eteenpäin, vaan pyrin elämään hetkessä. Suosittelen sitä muillekin."
