URHEILU: Mikko Manner hou­kut­te­li Kärp­pien kul­ta­vah­din Veini Veh­vi­läi­sen Ruot­siin

TEATTERI: Aapo Salonen Li­min­gan teat­te­ri­lin­jal­ta va­lit­tiin Teat­te­ri­kor­keaan yli 1 200 pyr­ki­jän jou­kos­ta

Kolumni

Nau­ret­ta­va hetki

-

Viikon positiivisin ”uutinen” on tässä: Hunksin miestanssijat heittivät shown Helsingin palvelutalossa, 100 vuotta täyttäneen Tuikku Vanajaksen syntymäpäivillä.

Tarina on ihana: Tuikku oli esittänyt kolme vuotta aiemmin toiveen, että jos hän pääsee viettämään 100-vuotisjuhliaan, hän toivoo paljasta pintaa palvelutaloon, Hunksit esiintymään.

Näin kävi, ja kuvat onnellisesta ja silminnähden iloisesta sankarista levisivät useaa mediaa pitkin.

Hän kertoi synttäreiden olevan elämänsä parhaat.

Kukkaseppeleeseen sonnustautunut lady iloitsi ympärillä olevilleen: elän ja hengitän.

Elän ja hengitän.

Täyttä elinvoimaisuutta ja iloa 100-vuotiaana.

Vanajaksen hyvää tuulta ei voi kuin ihailla.

Ei ihme, että tapahtuma ylitti usean median uutiskyn­nyksen.

Erityisesti nyt koronauutisoinnin tuoman negatiivisuuden varjon ohelle tarvitsemme hymynkareita tuovia tarinoita, elämänmakuisia ilonaiheita.

Mikä saa Sinut elämään ja hengittämään?

Tiedättehän sen tunteen, kun nauru ja huvitus yltyy ja ette saa hillittyä itseänne lopettaakseenne.

Milloin viimeksi?

Mieleen jäävät usein ne kiusallisimmat. Kun nauru ei lopukaan, vaikka se olisi tilanteeseen nähden sopivaa.

Menin ajatuksissani parin vuoden takaiseen, kun istuimme Helsingissä ruuhkaisessa paikallisjunassa vastapenkeissä siskoni kanssa.

Viereen istui nuori mies, joka nukahti nopeasti.

Pian hän alkoi kuorsata hiljaisessa, mutta täydessä junassa.

Tilanne oli koominen, ja nauru alkoi hiipiä. Alkuun hörähtelyä, huomaamatonta tirskumista siskon kanssa katseiden kohdatessa.

Hetken päästä nauru karkasi äänekkääksi ja moni muukin yhtyi huvittavaan hetkeen.

Poika nukkui tyytyväisenä ja tuskin herätessään tiesi tapahtuneesta.

Miksi muistan tämän mitättömän ohikiitävän hetken vuosien jälkeen?

Siinä pienessä hetkessä iloni kasvoi äärimmilleen, elin ja hengitin.

Hetkessä iloni kasvoi äärimmilleen.