Syksyn pimeys tuo monia ongelmia liikenteeseen. Hämärän ja pimeän aikaan näkökyvyn puutteet korostuvat. Hämärässä silmien valontaitto-ominaisuudet muuttuvat ja näöntarkkuus heikkenee. Lisäksi häikäistyminen ja kontrastien eli eri värisävyjen erottaminen huononee.
Huonosti näkevät ovat osallisina kolareissa lähes kaksi kertaa useammin kuin muut, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Liukkonen Optisen Alan Tiedotuskeskuksesta. Sadan kilometrin tuntinopeudella kolmen sekunnin sokaistuminen tarkoittaa yli 80 metrin matkaa, jonka kuljettaja ajaa sokkona.
"Näkökenttä muuttuu hitaasti ja silmät sopeutuvat muutokseen, jolloin me ei huomata näön heikkenemistä, ennen kuin näkö on heikentynyt suuresti", Liukkonen huomauttaa. Hänen mukaansa vasta 50 prosentin heikkeneminen näöntarkkuudessa aiheuttaa tuntemuksia, että näkökyvyssä on jotain puutteita. "Jopa kolmanneksen muutos näöntarkkuudessa voi tapahtua ilman, että itse sitä huomataan."
Suomen Optisen Alan Tukkukauppiaat ry:n ja Suomen Silmäoptikkojen Liitto ry:n ylläpitämä Optisen Alan Tiedotuskeskus teki viime syksynä laajan tutkimuksen suomalaisten liikennenäöstä. Tutkimuksessa selvitettiin yli 3 200 kuljettajan näöntarkkuus, kontrastinäkö ja näkökenttä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että neljä kuljettajaa sadasta näkee varsin huonosti. Eli liikenteessä on yli 100 000 kuljettajaa, jotka eivät täytä ajokortin näkövaatimuksia. Monella on puutteita sekä näöntarkkuudessa että näkökentässä.
Erinomaisen näöntarkkuuden saavutti tutkimuksessa 68 prosenttia kuljettajista ja reilu neljännes hyvän tason. AB-kortin minimivaatimus 0.5 jäi saavuttamatta 0,8 prosentilla tutkituista eli joka 125. kuljettajalta.
Alentunut näöntarkkuus eli 0,63 tai alle oli tutkimuksen mukaan yleisintä 70 vuotta täyttäneiden ryhmässä. Ajokorttien määrään suhteutettuna ylivoimaisesti suurin alentuneella näöllä ajava ryhmä on kuitenkin 45-69-vuotiaat. Heitä on liikenteessä yli 66 000. Jos yhdistetään alentunut näöntarkkuus, kaventunut näkökenttä ja huono kontrastinäkö, kuljettajia, jotka voisivat nähdä paremmin, on noin 200 000.
Näkötarkastuksia
enemmän
Liukkosen mielestä kuljettajien näkökykyä pitäisi seurata nykyistä tarkemmin ja monipuolisemmin. Etenkin ikääntyneiden näkökyvystä pitäisi säännöllisesti seurata näöntarkkuuden lisäksi kontrastinäkökykyä ja näkökentän muutoksia silmälääkärissä tai optikon kanssa. "Eli tutun E-taulun lisäksi aina kun käydään tarkistuttamassa vaikkapa lähinäköä, niin pitäisi pyytää myös liikennenäön eli kaukonäön tarkastus.".
Tutkimuksen mukaan noin 15 prosentilla kuljettajista on huono tai enintään kohtalainen kontrastinäkö. Kontrastinäkövaatimuksista ei ole mitään määräyksiä ajokorttilainsäädännössä. "Usein kontrastinäön puutteita ei itse huomaa, mutta kuljettaja voi sanoa, että hän ei mielellään aja sateessa tai sumussa, jolloin hyvää kontrastinäköä eniten tarvittaisiin", Liukkonen arvioi. Kontrastien erotuskykyä heikentävät myös huonot keliolosuhteet, lika ja naarmut tuulilasissa tai silmälaseissa.
Iän myötä kontrastinäkö heikkenee huomattavasti. Yli 70-vuotiaista 8,9 prosenttia ei pystynyt tutkimuksessa erottamaan yhtään merkkiä testitaulusta. Muissa ikäryhmissä huono kontrastinäkö on enintään yhdellä prosentilla.
Näkökyvyn heikkenemisen taustalla voi olla myös silmäsairauksia. Kontrastinäkö voi heikentyä joidenkin sairauksien, etenkin harmaakaihin takia. Hämäränäköä heikentävät esimerkiksi diabeettinen retinopatia ja muut silmänpohjaa rappeuttavat sairaudet heikentävät oleellisesti.
"10 vuoden kuluessa 70-vuotiaiden autoilijoiden määrä lisääntyy ja suurin osa heistä haluaa jatkaa autoilua", Liukkonen muistuttaa.
Poliisi puuttuu sumuvalojen käyttöön
Tutkimusten mukaan valoa tarvitaan liikenteessä sitä enemmän, mitä vanhemmasta autoilijasta on kysymys. Jo 60-vuotias tarvitsee jopa 10 kertaa enemmän valoa kuin 20-vuotias. Siksi ajovalojen laadulla ja kunnolla on suuri merkitys.
Sumuvalojen tarpeeton käyttö on yksi pahimmista liikenteen valo-ongelmista. Turha sumuvalojen polttaminen ei kuskin näkemistä auta, mutta voi häikäistä vastaantulijaa. Poliisi puuttuu valojen virheelliseen käyttöön, muistuttaa Liikkuvan Poliisin Oulun yksikön päällikkö ylikomisario Jarmo Rintanen. "Jatkuvasti joudutaan puuttumaan. Jos sumuvaloja käytetään olosuhteissa, joissa niitä ei tarvitse, annetaan yleensä kirjallinen muistutus", Rintanen sanoo.
Toinen usein ilmenevä epäkohta ja riskitekijä Rintasen mukaan pimeällä ajamisessa on se, että kaukovalot vaihdetaan liian aikaisin lähivaloille. Tämä jättää liian pitkän pätkän tietä ja piennarta pimeäksi, jolloin esimerkiksi hirven havaitseminen on liki mahdotonta. "Ei pitäisi tuijottaa sen toisen auton valoja vaan terästää katsettaan oman kaistan ja pientareen suuntaan. Pääsääntönä on, että lähivalot vaihdetaan vasta sitten, kun koko tieosuudelle riittää valoa."
Liukkonen arvostelee myös autoteollisuutta näkemisen vaikeuksista. Vaikka nykyautot on ahdettu täyteen huipputekniikkaa, valojen säätämisessä luotetaan edelleen kuljettajan taitoon säätää valot oikein.