Joulukuussa vuonna 1937 päättyi Chang Zhiqiangin, 81, ensimmäinen elämä.
"Olin kymmenvuotias, kun japanilaiset hyökkäsivät Nanjingiin. Asuin isän, äidin, neljän pikkuveljen ja isosiskoni kanssa Fuji-temppelin lähellä. Eräänä yönä taivaalta alkoi tippua pommeja ja sitä kesti monta päivää", Chang kertoo.
Changin perhe halusi paeta Nanjingista, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Myös tie ulkomaalaisten muodostamalle "turva-alueelle" oli tukossa. He piiloutuivat, odottaen pakomahdollisuutta.
"Piileskelimme erään sillan lähellä olevassa luolassa. Minulla oli nälkä, minua pelotti. Oksensin ja itkin. Muut luolassa olevat lohduttivat, ettei meidän tarvitse pelätä japanilaisia, koska olemme tavallisia ihmisiä", Chang muistelee.
Japanilaissotilaat
tappoivat miekoilla
Joulukuun 13. päivänä Japanin armeija mursi Nanjingin muurin ja valtasivat sen kadut.
Vanhus jatkaa tarinaa, aivan kuin näkisi kaiken tapahtuvan uudestaan silmiensä edessä.
Yhtäkkiä Changin edessään seisoi ryhmä japanilaisia sotilaita.
"Heillä oli pitkät miekat ja he alkoivat ampua ihmisiä. Isäni yritti suojella meitä lapsia. Mutta me olimme aseettomia. Sotilaat ampuivat ensiksi isän ja kaksi veljeäni. Äiti piti nuorinta veljeä sylissään ja yritti suojella meitä. Samassa yksi sotilas iski äitiä miekalla", Chang kertoo.
Kolmasosa
tapettiin
Chang jäi ainoana eloon. Hänen 12-vuotias isosiskonsa raiskattiin, ja hän kuoli myöhemmin.
Nanjingin verilöyly on paitsi osa Kiinan tasavallan ja Japanin vuosien 1937-1945 välisestä sodasta, samalla myös yksi modernin maailman brutaaleimmista massamurhista.
Japanilaiset joukot saapuivat Kiinan silloiseen pääkaupunkiin joulukuun kahdeksas 1937, viisi päivää myöhemmin japanilaiset miehittivät kaupungin.
Tästä alkoi kuusi viikkoa kestänyt verilöyly, jonka aikana japanilaiset surmasivat 300 000 kiinalaista. Nanjingissa asui tuolloin miljoona ihmistä.
Julmaa tappamista
ja raiskauksia
Teurastus alkoi sotavangeista ja sotilaista, ja laajeni sen jälkeen siviileihin, naisiin, lapsiin, vanhuksiin. Sotilaita ja nuoria miehiä tapettiin kaupungin ulkopuolella oleviin joukkohautoihin jopa kymmenien tuhansien erissä. Kaupungissa siviilejä tapettiin umpimähkään.
Tappaminen tehtiin äärimmäisen raa´asti. Japanilaiset katkoivat kauloja, polttivat ja hautasivat elävältä, surmasivat silpomalla vatsan, repimällä sydämen, kastroimalla tai työntämällä miekan naisten sukuelimiin ja kohtuun.
Lisäksi 20 000 naista raiskattiin, jonka jälkeen he usein tapettiin. Joukossa oli 10-vuotiaita lapsia, vanhuksia, raskaana olevia naisia ja nunnia.
Hevosen kuolema
kostettiin julmasti
Tappamisen luonnetta kuvaa myös episodi, jossa japanilaisten sotahevonen kuoli harhalaukaukseen. Sotilaat käskivät yhdeksää kiinalaista kaivamaan haudan sille. Sen jälkeen he mestasivat miehet, ja asettivat näiden päät uhrilahjaksi hevosen haudalle.
Kiinalaisille Nanjingin verilöyly on jättänyt valtavat henkiset arvet ja se on yhä piikki lihassa maiden välisille suhteille.
Loppuelämän
kestävä painajainen
Tätä ei helpota seikka, että Japani ei ole vieläkään tunnustanut virallisesti tapahtunutta ja maan historiankirjat vähättelevät tai jopa kieltävät verilöylyn todenperäisyyden.
Mutta Changille menneisyys on ollut koko loppuelämän kestävää painajaista.
Mies ei aluksi astunut jalallakaan Nanjingin verilöylylle omistettuun museoon. Vuonna 1997 hän näki televisiossa, kuinka Japanin oikeistoryhmät kielsivät "Nanjingin välikohtauksen" olemassaolon. Viha sai lopulta hänet kirjoittamaan paperille kaiken, mitä hän koki tuon kuuden viikon aikana.
Samana vuonna hän ryhtyi myös vapaaehtoiseksi museo-oppaaksi.
"Aluksi viha ja tuska täytti sydämen joka kerta, kun näin japanilaisen vieraan museossa. Mutta kun kerroin heille mitä Nanjingissa oli tapahtunut, moni murtui ja purskahti itkuun", Chang kuvailee.
Kun vanhukselta kysyy pystyykö hän koskaan antamaan anteeksi japanilaisille, hän vastaa, että kyse ei ole anteeksi antamisesta tai sen epäämisestä.
"Toivon vain, että Japanin hallitus myöntää mitä historiassa tapahtui ja kohtaa totuuden. Ihmisten tulisi myöntää historian tosiasiat, jotta voisimme varmistaa, ettei se tapahdu uudestaan", Chang tähdentää.
