Viimeisetkin kesäuimarit katoavat Oulun rannoilta näinä päivinä, mutta kaupungin tunnetuin uimaranta Nallikari on autioitunut tänä kesänä jo pariin otteeseen muutenkin. Syy ei ole ollut huonoissa ilmoissa vaan huonossa vedessä. Sen laatu on kahdesti pudonnut uimavedeksi kelpaamattomaan luokkaan.
Ensimmäisen kerran kehotus välttää uintia annettiin jo ennen elokuun puoliväliä eli aikana, jolloin turisti- ja lomakausi oli vielä menossa. Koska huippusesonki oli kuitenkin ohi, voi toivoa, ettei viesti Oulun keskeisen rantakohteen veden saastumisesta kulkeutunut kovin laajalle.
Samalla voi siunailla sitä, ettei veden laatu pudonnut jo heinäkuussa, jolloin ranta oli kauniina päivinä täynnä koti- ja ulkomaisia matkailijoita. Silloin paha kello olisi kuulunut Suomen ulkopuolellekin, muun muassa Pohjois-Norjaan. Uutinen ripulituliaisista vaikkapa alueen lehdissä tekisi takuulla lovea Oulun matkailutuloon.
Nallikarista löydetyt bakteerit ovat ulosteperäisiä. Se tuntuu etovalta, mutta ennen kaikkea nuo bakteerit kertovat, että samassa vedessä voi viihtyä myös kovia oireita aiheuttavia pieneliöitä.
On epäselvää, mistä saasteet ovat tulleet rannalle. Runsailla sateilla ja valumilla on ilmeisesti osansa ongelmaan, samoin rannan mataluudella. Kovia sateita tulee kuitenkin myöhempinäkin kesinä, ja ranta on matala vastedeskin.
Siksi ongelmien perussyyn selvittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Jos syy löytyy, saman ilmiön toistuminen voidaan ehkä estää.
Samalla tapaus korostaa koko matalan ja herkän Perämeren suojelun tärkeyttä. Ongelmia ei pidä jäädä ihmettelemään vaan ryhtyä entistä tarmokkaampiin toimiin.