Lämsänjärven päiväkodilla on puhjennut epidemia: kymmenittäin tassuja on murtunut, häntiä venähtänyt ja nallenuha vaivaa eläimiä kissasta yksisarviseen.
Onneksi nallelääkärit rientävät avuksi. Neljä lääketieteellisen opiskelijaa valmistautuu hoitamaan pehmot kuntoon.
Nallesairaala on lääketieteen opiskelijoiden FiMSIC-järjestön ylläpitämää toimintaa. Sen tarkoitus on mahdollistaa opiskelijoille lasten kohtaaminen ja lapsille lääkäripelon lievittäminen.
– Itselläni ei ollut aiempaa kokemusta lasten kanssa. Se onkin hyvä syy hakeutua toimintaan, nallevirkailija, neljännen vuoden opiskelija Henna Määttä kertoo.
– Lapsen kokemukset lääkäristä eivät aina ole kovin mukavia. Näin lapsi huomaa, että lääkäritkin ovat ihan ihmisiä, eikä lääkärissäkäynti ole aina ikävää.
Perehdytys ennen H-hetkeä
Lapset odottavat jo käytävällä, kun tulevat pehmotohtorit saavat perehdytyksen ennen tositoimiin ryhtymistä.
– Aina annetaan hoito-ohjeet. Vaivasta riippuen voi sanoa vaikka että ”Hänen täytyy levätä pari päivää”, Määttä ohjeistaa.
Käypiä nallediagnooseja ovat esimerkiksi kipeä maha tai nallenuha. Hoito-ohjeeksi kirjataan haleja, iltasatuja ja mukavaa tekemistä.
– Jos lapsella on lempiruoka, voi sanoa, että syökää nallen kanssa makaronilaatikkoa, niin tulee kuntoon.
Yleensä nallet sairastavat helposti hoidettavissa olevia nallesairauksia, mutta Määttä kertoo kuulleensa yhdestä, jota vaivasi aivokasvain.
– Nallelääkäri sanoi silloin, että ”Nyt annetaan hänelle hoitoa” ja osoitti nallea kännykän valolla. Nallevirkailijat tulkitsevat, että vakavat sairaudet voivat olla jotain, mistä lapset ovat esimerkiksi kuulleet kotona. Silloinkin pitäydytään lapsen maailmassa eli hoidot ovat samoja kuin muutenkin, ja aina löytyy hoito.
Ehkä tärkein kaikista ohjeista koskee laastaria: niitä laitetaan yksi per nalle, ei poikkeuksia.
– Vaiva kuin vaiva niin se laastari tulee. Jos on flunssaa, niin tökkäät sen nenänpäähän. Muuten tulee laastarikateus: miksi toi sai ja mä en, Määttä opastaa.
Nallelääkärin vastaanotolla joku lapsi puhua pulputtaa, toinen on hiirenhiljaa. Ohjeistuksena on hoitaa yksi vaiva per nalle. Jos lapsi ei keksi vaivalle nimeä, nallelle voi tehdä terveystarkastuksen.
– Joskus lapsi ei osaa sanoa nimeä nallelle. Se on aivan fine, ei takerruta siihen, jos jännittää. Sitten voitte sanoa, että ”Sanotaan häntä vaikka Nalleksi”.
Hetkeä ennen kuin poliklinikka avautuu, Määttä korostaa nallelääkärin roolia:
– Ensiarvoisen tärkeä on tietää, että me emme hoida lapsia. Me olemme opiskelijoita. Pääsemme hoitamaan lapsia, kun olemme valmiita ja työelämässä.
Perehdytys on päättynyt. Nalletohtorit ovat valmiita ottamaan potilaat vastaan.
Diagnooseja ja hoito-ohjeita
Reginan, 6, krokotiilille on sattunut pahasti. Diagnoosiksi kirjataan venähtänyt häntä.
Lue krokotiilille joka ilta iltasatu, toisen vuoden opiskelija Ella Rahtinen kirjaa hoito-ohjeisiin.
Elsan, 6, Kille-pupu kohtasi onnettomuuden:
– Käsi on murtunut. Kille on kaatunut pyörällä, koska se ei ole pitänyt kiinni, Elsa kertaa tapahtumia.
– Minä laittaisin pienen kipsin ihan, että pysyy kunnossa. Käsi ei ole murtunut, mutta kolahtanut. On tosi tärkeää, että Kille saa levätä pari päivää, toisen vuoden opiskelija Iida Rainola ohjeistaa.
Elsa aikoo lukea Killelle tavutettuja satuja ja kotona odottavaa luontokirjaa.
Vastaanotolla lapsia jännittää, mutta ulos tulee iloisia pehmopotilaiden omistajia.
– Parasta antia on se, kun näkee konkreettisesti, että lapsi rentoutuu, Määttä sanoo.