Koronatilanne: Epi­de­mia pa­hen­tu­nut sel­väs­ti Oulussa

Kolumni

Näkyvä, pu­hut­tu, kii­tel­ty, moi­tit­tu, ar­vos­tel­tu taksi

-

Piia Sandholm

Asiakkuuspäällikkö, OTAXI

Taksiala on varmasti ollut yksi puhutuimmista ja mediassa näkyneistä aiheista – ainakin ennen koronaa.

Kun Suomen taksimarkkinat vapautettiin heinäkuussa 2018, taksimarkkinauudistukselle asetettuja tavoitteita olivat kuljetusalan palvelujen ja työpaikkojen kasvattaminen, palvelun laadun, saatavuuden ja digitalisaation parantaminen, käyttöasteen, palvelutarpeen, taksiyrittäjien ja kuljettajien määrän kasvattaminen, sekä kustannussäästöt taksihintojen alenemisen ansiosta.

Kaksi vuotta myöhemmin puhumme jälleen lainsäädännön muutoksesta – korjaussarjan muodossa.

Kenellekään ei varmasti enää tule yllätyksenä se, että harmaa talous taksialalla on lisääntynyt tai luotettavan palvelun saamisen epävarmuus on kasvanut. Koulutuksella ja paikallistuntemuksella on nähtykin olevan merkitystä.

Isoimmat taksiyhtiöt ovat keskittyneet näkyvästi palvelun laatuun, luotettavuuteen ja saatavuuteen, sekä jatkaneet kuljettajakoulutuksia lain sitä vaatimatta. Nämä yhtiöt ovat brändänneet taksinsa näkyvästi ja näkyvä brändi on usein mielletty myös perinteisen taksiyhtiön merkiksi. Asiakkailla on tietyt odotukset maksamastaan palvelusta, ja asiakaspalvelutaidot ovat suuressa arvossa. Pienetkin asiat, kuten oven avaaminen, siisti kuljettaja ja puhdas auto ovat yhtä suuressa arvossa, kuin turvallinen ja luotettava kyyti.

Vahvalla taksibrändäyksellä on myös varjopuolensa mediassa ja somessa; taksi aiheuttaa närää ja keskustelua jo sillä, että se erottuu liikenteessä. Taksit pysäköivät heille kuulumattomille paikoille, ajavat kanssaliikkujan silmissä usein ylinopeutta, käyvät tyhjäkäynnillä asiakasta odottaessaan tai unohtavat vilkun liian myöhään risteyksessä kääntyessään.

Taksin tulee olla näkyvä, mutta se ei saisi näkyä.

Luottamusta takseihin ja taksipalveluihin koitetaan valtakunnallisesti pitää yllä myös tässä haastavassa tilanteessa, jossa jokainen kyyti merkitsee yrittäjälle paljon. Taksiyrittäjät ovat edelleen useimmiten pienyrittäjiä, ja pandemia on kurittanut alaa voimakkaasti. Perinteinen taksinkuljettaja on teräksinen ammattilainen, joka tuntee kadut kuin omat taskunsa. Jokainen asiakaskohtaaminen on uusi mahdollisuus näyttää, millaista asiakaspalvelu parhaimmillaan on. Taksinkuljettaja voi olla ylpeä työstään, jossa ihmistuntemuksen tulee ulottua pienestä lapsesta ikäihmiseen. Jokaisen sairauden kanssa tulee osata toimia ja jokaista murhetta kuunnella herkällä korvalla. Uusilla kuljettajilla nämä taidot tulevat vain kokemuksen myötä, annetaan heillekin mahdollisuus kasvaa ammattiin.

Nostan hattua näille taksialan ammattilaisille, jotka jaksavat palvella asiakkaita läpi pitkienkin työpäivien – emme me asiakkaatkaan usein helppoja ole.