Metsänomistajille järjestettävissä tilaisuuksissa ei juuri näy naisia, vaikka heitä on metsäntutkimuslaitoksen (Metla) kyselyn mukaan noin neljäsosa maan metsänomistajista. Pohjois-Suomen luvut ovat samaa luokkaa.
Metlan arvion mukaan naisia on omistajina vielä paljon enemmän kuin tilastot kertovat. Kyselyissä merkitään omistajaksi usein aviomies, vaikka metsä olisikin vaimon.
”Naiset ajattelevat, että miehet tietävät asioista enemmän, eivätkä uskaltaudu paikalle”, sanoo Tellervo Hurskainen Metsäliitosta.
Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus metsäneuvojana on opettanut, että mies hoitaa yhä perheen metsäasiat, vaikka omistaja olisikin nainen.
Miehet ovat kulkeneet metsässä lapsesta asti, naiset ovat hoitaneet kodin.
Maataloustuottajien keskusliitto MTK perusti toukokuussa verkoston naismetsänomistajille. Kuivaniemellä ollaan samoihin aikoihin aloittamassa laajaa metsäprojektia naisille.Tarkoitus on, että alan neuvonta ja koulutus tavoittavat naismetsänomistajat.
”Kyllä naiset ymmärtävät talouden päälle. Pitää vain vähän kuulostella, mistä ruvetaan puhumaan”, sanoo Kuivaniemen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirkko Saastamoinen.
”Monia järkyttää, jos neuvoja ensimmäiseksi ehdottaa, että tuo metsikkö kannattaisi kaataa kokonaan.”
Saastamoinen toimii naismetsäprojektin vetäjänä. Hän on järjestänyt naisten metsäpäiviä 1990-luvun alusta.
Kuivaniemen projektissa ovat metsänhoitoyhdistyksen lisäksi kunta, Metsäliitto, Stora Enso, Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus ja Oulun maaseutukeskus.
Metsiä omistavat naiset pyritään etsimään esimerkiksi perikunnista, ja heiltä kysytään, millaista opastusta he haluaisivat metsänhoitoon. Tarkoitus on myös saada metsänhoitoyhdistyksen luottamustehtäviin mukaan naisia. Nyt heitä ei ole yhdistyksen valtuustossa eikä hallituksessa lainkaan.
Myös metsäteollisuudessa on havahduttu siihen, että metsää saattaa jäädä sekä hoitamatta että myymättä, jos omistajia ei valisteta.
Koulutuksella kiire
Etenkin ikääntyvien leskirouvien ja kaupunkilaisten metsät ovat vaarassa jäädä hoitamatta, kun elintaso ei ole metsästä kiinni, sanoo Pertti Tervonen, joka neuvoo työkseen kaupunkilaisia metsänomistajia Pohjois-Pohjanmaan maaseutukeskuksessa. Tärkeä ryhmä koulutettaviksi ovat Tervosen mukaan myös nuoret metsänomistajat.
Selvitysten perusteella naiset suhtautuvat metsäänsä tunnepitoisemmin kuin miehet. Tosin myös metsää omistavien kaupunkilaismiesten metsäarvot ovat muuttuneet tunnepitoisempaan suuntaan, Metsäliiton selvitys kertoo .
”Kyllä naiset uskovat myös tosiasioihin, kunhan ne perustellaan. Olennaista on, että naiset eivät jahkaile, vaan tekevät päätöksen”, huomauttaa Tervonen.
Hänen mielestään naiset ovat hyvä kohderyhmä, sillä heitä todella kiinnostaa metsä, sekä metsätalouden että luonnonsuojelun kannalta.
”Putkikatselu pitäisi unohtaa, jokainen näkökanta on tärkeä”, Tervonen muistuttaa.
Suomen Luonnonsuojeluliiton pääsihteerin Esko Joutsamon mukaan olisi tärkeää, että naisten metsäprojekteissa olisi mukana myös suojelujärjestöjen edustajia.
”Voi käydä niin, että uhanalaiset lajit ovat vaatimattomia ja niitä on vaikea tunnistaa, jolloin ne saattavat jäädä suojelematta.”
”Tietysti suojelu riippuu aina henkilöistä”, Joutsamo kiirehtii sanomaan. ”Voihan mukana olla aktiivisiakin luontoharrastajia.”
Vaikka vanhempi naispolvi ei ole metsistä kiinnostunut, on nuoren polven metsäaktivisteista suurin osa naisia. Metsäalan ammattilaiset arvelevat, että he ovat usein kotoisin taajamista ja konkreettinen kosketus metsään saattaa puuttua.
”Kiinnostuksessa metsiin on selvästi sukupolviero”, sanoo Esko Joutsamo.
Sodanjälkeinen sukupolvi on korostanut talouspuolta ja sitä että on selvitty jälleenrakennuksesta. Nuoremmat suhtautuvat metsään usein tunnepitoisemmin.