Vaalit ovat ohitse. Ottamatta kantaa itse puoluepolitiikkaan mitenkään, olen äärettömän hyvilläni että naisia tuli eduskuntaan reilusti lisää.
Eduskunnan sukupuolijakauma alkaa olla tasapainossa vaikkei se sinänsä ole mikään itseisarvo. Tämä ei ole tasa-arvokysymys, koska kiintiöt ja tekemällä tehdyt asiat ovat tavallaan kaivoon kannettua vettä.
Antaa kaivon täyttyä omalla painollaan, ja nythän niin näyttää käyvän, kun naiset ovat yhä enemmän tärkeissä toimissa ja tehtävissä.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että elämänkokemukseni perusteella naiset ovat usein kypsempiä, kaukonäköisempiä ja henkisesti vahvempiakin kuin me miehet.
Heissä on lujuutta, mutta myös riittävää ymmärrystä ja taipuisuutta, mikäli on tarvis. Ovat vähemmän hukassa kuin miehet tässä sirpaleisessa nykymaailmassa.
Vaikka maailma on edistynyt ja ihmiset sen mukana, jäljellä on vielä paljon turhaa miehistä uhoa ja kukkoilua, joka usein enemmänkin vaikeuttaa asioita kuin vie niitä eteenpäin.
Miesten nahoissa elää aika paljon teinipoikia, jotka eivät tiedä paikkaansa tai sitä, mitä aitona ihmisenä eläminen tarkoittaa? Ripustaudutaan vanhoihin rooleihin, ollaan jääräpäitä. Mennään eteenpäin vääränlaisella vahvuudella.
Ojat ja kuopat on jo kaivettu, nyt on siltojen vuoro.
Vaikka osaamista ja tietoa olisi, sillä ei yksin pötkitä jos tunne-elämä on kehittymätön ja asenteet 1900-luvun alkupuolelta.
Mielestäni etenkin päättäjien tulisi omata osaamisen lisäksi sydämen sivistystä ja myös empatiakykyä, avaraa mieltä.
Toki tiedän, että meitä on sekä naisissa että miehissä moneen lähtöön, mutta jotenkin minusta tuntuu, että naisten yhä vahvempi rooli päättäjinä voisi muuttaa maailmaa hitusen parempaan suuntaan. Näin se vaan on poijjaat!