Kirjoittaja ja kuvaaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Spare Wheelin ovella kohtaa kaksi iloista myyjää. Riina Korvinen ja Päivi Tihinen toteavatkin, että positiivista asennetta tarvitaan tässä työssä - kuten asiakaspalvelussa yleensäkin. Kyse ei kuitenkaan ole aivan tavallisesta kaupasta, vaan tytöt myyvät kelkkailijoille, moottoripyöräilijöille ja mopoilijoille varusteita ja varaosia.
"Joskus törmää ennakkoluuloihin. Asiakas saattaa kysyä, että saisiko myyjän. Kun toteaa, että olen myyjä, niin seuraavaksi kysytään, että oletko nyt ihan varma?" tytöt nauravat. Työtehtävät kuitenkin ovat samat kuin miehillä, huoltoja lukuun ottamatta.
Vuoden talossa olleena Päivi hallitsee niin varaosien kuin varusteidenkin myynnin, vastailee puhelimeen, siivoaa ja hoitaa tilauksia. Spare Wheelillä on liikkeen lisäksi verkkomyyntiä. "Aamulla ensimmäisenä puran paketteja hyllyihin ja vastailen puhelimeen. Ennen Riinan tuloa kerään myös postilähetykset valmiiksi", Päivi toteaa.
Riina saapuu paikalle tuntia myöhemmin ja kirjoittaa ja pakkaa lähetykset. "Postituksen lomassa pompin kassalle ja takaisin", Riina kuvailee. Riina on tullut taloon kesäkuun alussa. "Alussa tuntui, ettei tästä tule mitään. Äkkiä kuitenkin oppii, kun kuulee samojen osien nimet ja tarkoitukset päivästä toiseen", Riina kertoo.
Kummallakaan tytöllä ei ole moottoripyöräily- tai mopoilutaustaa. Niinpä varaosat ja varusteet tulevat tutuksi vasta työn lomassa. Toisinaan tulee eteen tilanteita, ettei itse osaa olla avuksi. Silloin kysytään neuvoa toisilta. "Ja sitä vain pärjää, kun päättää pärjätä", Päivi toteaa.
Äkkiseltään tyttöjen päätyminen alalle tuntuu oudolta. Riina aloittaa syksyllä viimeisen lukiovuotensa ja Päivi opiskelee sairaanhoitajaksi. Päivi päätyi alalle Spare Wheelillä tuolloin työskennelleen kaverinsa kautta. "Minä kävin samalla kuntosalilla, kuin liikkeen omistajat. Keväällä he sitten tiedustelivat, että onko minulla vielä kesätöitä", Riina nauraa.
Spare Wheelin lisäksi Riina vetää Kunto Ykkösellä lauantaisin ja muutamana arki-iltana viikolla jumppatunteja ja toimii päivystäjänä. Tekemistä siis riittää, mutta voimat eivät lopu. "Spare Wheelillä olen kuutisen tuntia päivässä. Viivyn päivittäin niin kauan, kuin tarvetta on", Riina kertoo. Päivin työpäivät venyvät yhdeksään, jopa kymmeneen tuntiin. Lisäksi Päivi tekee töitä myös neljä tuntia lauantaisin.
Syksyllä työ vaihtuu osa-aikatyöksi. "Nyt kesäaika onkin kiireisempää", Päivi selittää. Kiireisintä on alkuviikosta ja aamupäivällä. "Loppuviikosta kiire hellittää ja ehtii jutella asiakkaiden kanssa muustakin kuin mopoista tai moottoripyöristä."
Kiire on kuitenkin arvaamatonta. Asiakkaita saattaa tulla kymmenen kerralla ja sitten seuraavan tunnin aikana yksi. "Silloin sitä ehtii vaikka tarjoilla asiakkaalle kahvia ja jutella. Ehtii odotella asiakkaan kanssa esimerkiksi huollon valmistumista", Päivi sanoo. Osa asiakkaista käykin tytöille hyvin tutuiksi.
Asiakkaiden suhtautuminen naismyyjään moottorialalla vaihtelee. "Yleensä suhtautuminen on hyvin positiivista. Valtaosa ihmisistä uskoo, että osaamme asiamme", Päivi toteaa. "Tosi kivasti on otettu vastaan, vaikka olen ollut niin vähän aikaa töissä", kertoo Riinakin.
Yli vuoden aikana Päivi kertoo törmänneensä korkeintaan kaksi kertaa asiakkaaseen, joka ei ole suostunut asiointiin naisen kanssa. "Mutta se ei ole ongelma, silloin haetaan joku toinen myymään. Siitä lähdetään, että asiakas on aina oikeassa", Päivi toteaa.
Parasta palautetta tytöille on ollut suoraan annettu positiivinen palaute. "Siitä tulee aina hyvä mieli, kun joku toteaa olevansa tyytyväinen saamaansa palveluun", Riina sanoo. Positiivista palautetta tytöt kertovat saavansa nopeasta ja iloisesta palvelusta. Ja positiivinen palaute auttaa pysymään iloisena loppupäivänkin.