Oulu Monet naiset, lapset ja joskus myös miehet elävät perheensä keskellä väkivallan pelossa vuosia vaieten.
"Jokin kumma syy pitää osapuolet yhdessä. Ehkä se on naisen loputon usko siihen, että asiat voivat muuttua", rikoskomisario Kari Rantanen Oulun poliisin väkivaltatoimistosta miettii.
"Jos haetaan syitä perheväkivaltaan, niin se ei varmasti ole yhteiskunnassamme vähenemään päin. Nykyinen elämisen tahti ja syrjäytymisen lisääntyminen kiristävät ihmisten pinnaa, joten työsarkaa alalla riittää tulevaisuudessakin", Rantanen lisää.
Rantasen mukaan väkivalta yleensä on raaistunut vuosien saatossa. Yhä useammin tekijöinä ovat nuoret sekä naiset. Perheessä tapahtuvien pahoinpitelyjen luonteessa sen sijaan ei ole tapahtunut suuria muutoksia.
"Yleensähän se on sitä, että mäiskitään joko avokämmenellä tai nyrkillä ja retuutetaan. Joskus heilahtaa sitten paistinpannu tai puukko. Esimerkiksi yhteenoton aikana nainen voi hätäpäissään turvautua teräaseeseen", Rantanen kuvailee.
Piilorikollisuuden määrä huomattava
Useimmissa poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltatapauksissa joko toinen tai molemmat osapuolet ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. Juodessa kontrolli heikkenee ja paineet purkautuvat väkivaltaisuutena.
"Poliisille ilmoitetaan harvoin tapauksista, joissa alkoholilla ei ole ollut osallisuutta väkivaltaan. On muistettava, että piilorikollisuuden määrä on perheväkivaltatapauksissa suuri, ja vain pieni osa rikoksista tulee poliisin tietoon", rikosylikonstaapeli Antti Luoto Oulun kihlakunnan poliisilaitoksesta huomauttaa.
Luoto on tutkinut perheväkivallan määrällistä kehitystä Oulun läänissä vuosina 1997-2000.
Tutkimus on osa Oulun läänin perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyprojektia, jossa mukana ovat poliisin lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelu, seurakunta sekä eri järjestöjen edustajia.
Projektin tavoitteena on lisätä ja parantaa viranomaisyhteistyötä sekä alentaa perheväkivaltaan puuttumisen kynnystä.
Vuosittainen vaihtelu vähäistä
Antti Luodon tutkimuksesta käy ilmi, että Oulun läänin mittakaavassa vuosittainen vaihtelu perheväkivallassa on hyvin marginaalista. Vuotta 1999 voidaan pitää joissakin kunnissa piikkinä, mutta jo seuraavana vuonna perheväkivaltatilanteet olivat laskusuunnassa.
Kajaanin, Raahen, Suomussalmen ja Ylivieskan kihlakunnissa tilanne oli kuitenkin päinvastainen: poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatilanteet lisääntyivät vuodesta 1999 vuoteen 2000. Mitään erityistä syytä vaihteluihin Luoto ei osaa sanoa. Kyse voi olla sattumastakin.
Luodon mukaan vähiten perheväkivaltaa oli sellaisilla paikkakunnilla, joilla uskonnollisuus on hyvin voimakasta. Asukasluvultaan pienissä kunnissa vuosittainen vaihtelu saattoi olla suurta, koska niissä yksittäiset tapaukset ovat tilastollisesti merkittävämpiä.
Perheväkivallan tutkiminen ei ole lainkaan yksiselitteistä. Tapausten järjestelmällistä tilastointia ei Suomessa ole, ja vain poliisilla on Oulun läänin osalta kattavaa tietoa perheväkivaltatapauksista. "Tilanteet ovat hankalia siksikin, että väkivallan käsite on niin häilyvä. Jokainen kokee henkilökohtaisesti, missä raja menee", Luoto muistuttaa.
Luvut eivät kerro
koko totuutta
Perheväkivallasta on yhä vaikea puhua yhteiskunnassamme. Terveydenhuollon tarkastaja Tytti Tuulos Oulun lääninhallituksesta toivoisikin enemmän julkista keskustelua aiheesta, jotta perheväkivallan uhrit rohkaistuisivat hakemaan apua.
"Rohkenevatko lääkärit, terveydenhoitajat ja neuvolan henkilökunta kysyä asiakkailtaan heidän ongelmistaan? Ja kun he joskus uskaltavat sen tehdä, mitä kaikkea paljastuukaan", Tuulos miettii.
Tuulos suhtautuu perheväkivaltatilastoihin varauksellisesti ja muistuttaa, että pelkät poliisin päivystysjärjestelmäluvut eivät kerro koko totuutta. Hän uskookin, että perheväkivaltaa on paljon enemmän. Se on osa monen perheen arkea, ja sitä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa.
"Jos perheväkivaltaa ei ajattele, niin sitä ei näe. Ja jos sitä alkaa kysyä tai ajatella, on järkyttävää, miten paljon sitä näkee. Siksi ongelmalta ei saa enää sulkea silmiä", Tuulos painottaa.
