Norah Jonesissa huomio kiinnittyy ensimmäisenä intensiiviseen ääneen. Esimerkiksi lukemattomien kaluamasta vanhasta amerikkalaisiskelmästä, Hank Williamsin Cold Cold Heartista sukeutuu Jonesin tulkitsemana lumoava musiikkiesitys.
Tulkitsijan vähistä ikävuosista huolimatta hypnoottisesti bassolla säestetty, savuisen tumma lauluääni tihkuu elämänkokemusta. Syy "vanhaan" fraseeraukseen löytyy Jonesin mukaan esikuvista.
"Ehkä sillä on vaikutusta, että kuuntelen paljon vanhaa musiikkia, Billie Holidaytä, Ray Charlesia, Willie Nelsonia, Aretha Frankliniä ja vastaavia", Jones hyrisee.
Laulun spontaani vaikutelma puolestaan pohjaa riisuttuun ja taloudelliseen levytysmetodiin - Jonesin mukaan "kaikki tehtiin livenä". Vastaisuudessakin Jonesia kiehtoo enemmän pienimuotoinen työskentely kuin ideoiden paisuttelu.
"Haluan tehdä seuraavan levyn pienemmällä ryhmällä kuin debyytin. Otan mukaan vain oman bändini."
Omakuva levyllä
Come Away With Me -albumi peilaa tarkasti nuorta naista. Levy risteilee jazzin, soulin, countryn ja folk-popin maastossa. Elementit sitoo yhteen lauluääni. Tekninen osaaminen vakuuttaa ja taiteellinen näkemys heijastelee monipuolisia esikuvia.
"Jazz, country, laulunkirjoittajat, rock, r&b, blues ja monet muut jutut ovat vaikuttaneet näkemysteni muovautumiseen. Kaikki nuo kuuluvat musiikissani mutta mikään yksittäinen tyyli ei korostu siinä", Jones perustelee lähestymistapojen moninaisuutta.
"Levy itsessään on vain laulukokoelma - pidän laulujen kirjoittamisesta ja niiden tulkitsemisesta. Tunnen tiettyä hengenheimolaisuutta muihin laulunikkareihin vaikka en ole kirjoittanut kaikkia levyn lauluja. Olen laulaja ja lauluntekijä, joskin vasta urani alussa", kaurissilmä tunnustaa.
Vaikka studiossa on poikennut soittajavieraina nimekkäitä jazzmiehiä kitaristi Bill Frisellistä urkuri Sam Yaheliin ja rumpali Brian Blade'iin, musiikki on pääosin Jonesin sekä basisti Lee Alexanderin ja kitaristi Jesse Harrisin käsialaa.
Levyn 14:stä raidasta 11, muun muassa kaunismelodinen nimikappale, on nimetty Jonesin ja bändin töiksi. Instituutioiden kuten Hank Williamsin ja Nina Simonen tunnetuksi tekemien laulujen coverit vain täydentävät kokonaisuutta.
Oman albuminsa tekemisen ohella Jones on ehtinyt työskentelemään myös kitaristi Charlie Hunterin sekä The Dirty Dozen Brass Bandin kanssa. Alkuvuodesta Jones sai puolestaan jakaa lavan yhden tärkeimmän idolinsa, Willie Nelsonin kanssa.
"Se toteutti erään unelman, sillä ihailen sitä miestä sydämestäni. Olin hänen lämmittelijänään neljänä iltana alkuvuodesta ja sain jopa laulaa hänen kanssaan yhden laulun viimeisenä iltana. Hän on uskomaton ihminen ja taiteilija ja suurimpia vaikuttajiani - olen kuunnellut häntä pikkutytöstä lähtien. Red Headed Stranger on suosikkilevyjäni", Jones selvittää tohkeissaan.
Hitaasti kypsynyt lahjakkuus
Levyn noustua amerikkalaisen Billboard-levymyyntilistan kärkikymmenikköön Jonesin keikkakalenteri on täyttynyt nopeasti.
Kiertuemiehistöön Jones on valinnut levytyskumppani Lee Alexanderin, kitaristi Adam Levyn sekä Tom Waitsin bändissä rummuttaneen Andrew Borgerin. Ryhmän syyskuu vierähtää Japanissa, ja lokakuusta marraskuun alkuun Jones koluaa Eurooppaa. Tukholmassa nainen konsertoi 24. lokakuuta.
Kiireinen elämäntilanne on uusi ja outo. Vaikka Norah on Ravi Shankarin tytär, Jones on luonut maineensa ilman kuuluisan intialaismuusikon vetoapua. Lapsensa hylänneen isän sijaan Jones sai kipinän musiikkiin yksinhuoltajaäitinsä levykokoelmasta ja radiota kuuntelemalla.
Tyttö varttui Teksasissa ja alkoi laulaa kirkkokuorossa viisivuotiaana. Paria vuotta myöhemmin käynnistyivät piano-opinnot. Lahjakkuus noteerattiin ja Norah palkittiin esimerkiksi Down Beat Student Music Awardsilla parhaana jazzlaulajana 1996 ja 1997.
Todellinen onnenpotku sattui Norahin muutettua New Yorkiin.
"Minua onnisti. Eräs levy-yhtiössä työskentelevä nainen näki minut keikalla Garage-nimisessä kuppilassa ja halusi sen jälkeen sopia tapaamisesta. Olin juhlimassa ystävieni kanssa 21-vuotissynttäreitäni ja sitten paikalla sattui vielä tämä nainen", Jones nauraa.
Jones levytti esikoisalbuminsa tuottajien Craig Street ja Arif Mardin johdolla. Vaikka Mardinin aiempiin levytyskumppaneihin lukeutuvat muun muassa Aretha Franklin, Dusty Springfield, Willie Nelson, Laura Nyro ja Roberta Flack, legendan läsnäolo ei sen kummemmin hiostanut äänittämössä.
"Sekä Craig että Arif auttoivat laulujen kanssa mutta pohjimmiltaan minä ja bändini teimme kaiken työn ja valinnat. Arifin maine hermostutti alussa mutta sydämellisenä ihmisenä hän sai minut vapautumaan välittömästi", Norah kuittaa.