Tuoreista Itämeren takaisista EU-naapureistamme Puola tuppaa jäämään suomalaisilta kolmen pienen Baltian maan varjoon. Se on paha näkövirhe. Uusista EU-maista suurin on lähellä. Sen huomaa käytännössä, kun lentää ensin Oulusta Helsinkiin ja sieltä Varsovaan. Ensimmäisellä matkalla koneessa saa istua vajaan tunnin. Hyppäys Varsovaan kestää sitten vain hieman yli puolitoista tuntia. Samalla havahtuu muistamaan, miten epätarkkaa oli puhua itälaajenemisesta. Kellon saa veivata tunnin taaksepäin, samalle aikavyöhykkeelle kuin Ruotsissa. Varsova on hieman lännempänä kuin Helsinki.
Puola on liki 39 miljoonan asukkaan markkina-alue, taloudeltaan nopeasti kasvava. Kasvua pitää tosin ollakin. Kymmenen toukokuun alussa unioniin liittynyttä maata ovat yhteensä vain viisi prosenttia EU:n taloudesta. Vaikka Puolan osuus on siitä yli puolet, kansantuote asukasta kohden on siellä matalampi kuin Baltiassa, Tshekissä tai Unkarissa.
Puolalaiset tulivat unioniin varsin innokkaasti. Kansanäänestyksessä käyneistä 70 prosenttia kannatti liittymistä. Nyt osa kansasta on pettynyttä, kun vaikutukset eivät olleetkaan niin positiivisia tai nopeita kuin odotettiin. Silti joidenkin mielestä omat poliitikot voisivat jättää Natolle turvallisuuspolitiikan, EU:lle talouden ja keskittyä kotoisten pulmien ratkomiseen. Natoon Puola liittyi 1999.
Paikkansa unionin kasvaneessa jäsenperheessä puolalaiset poliitikot ovat kuitenkin ottaneet ponnekkaasti. Heillä on varmoja mielipiteitä, mihin EU:n kannattaisi suuntautua vastaisuudessa. Ketkään muut eivät markkinoi yhtä innokkaasti Ukrainan vetämistä tiiviisti EU-yhteistyöhön. Monet heistä elättelevät ajatusta yhä laajenevasta unionista, jossa Ukraina olisi mukana.
Ukrainasta on syytä saada Venäjälle demokraattinen, länsimaisen taloudenpidon omaksunut mallinaapuri. Vain Ukrainan esimerkki saa venäläiset seuraamaan, he perustelevat.
Myös Turkin jäsenyysneuvotteluihin suhtaudutaan Puolassa myönteisesti. Kuitenkin useimmat muistuttavat, että Turkissa on paljon korjaamista ennen kuin varmaa jäsenyyttä voi lupailla. Jäsenyysneuvottelut arvioidaan silti takeeksi, että muun muassa ihmisoikeuksien kohentaminen jatkuu. Syvästi katolisessa maassa jaksetaan vakuuttaa, että Turkin islamilaisuus ei saa olla este jäsenyydelle. Ja heti seuraavassa lauseessa muistutetaan, että Ukrainapa ei ole muslimimaa.
Joidenkin puolalaisten puheita tulkiten voi päätyä näkemykseen, että Ukrainan ja Turkin EU:n yhteyteen saaminen merkitsisi maalle myös aseman muutosta. Laidalla olemisen sijasta se pääsisi huomattavasti keskemmälle.
Pahasti taustalle EU:ssa painunut, suomalaisille läheinen pohjoisen ulottuvuuden ohjelma saisi Puolasta ymmärtäjiä, kun asia oikein markkinoidaan. Ohjelmaan liittyy vahvaa panostusta itäiseen suuntaan. Myös Puolalla on mittava itäraja, Suomen jälkeen toiseksi pisin EU:ssa.
Suomalaisia kiinnostaa tunnetusti, mitä muut meistä ajattelevat. Puolan armeijan 690:n maastoajoneuvon tilausta toteuttava Patria on maassa vahvasti läsnä. Patrian sikäläisen tytäryrityksen johtaja Pauli Rumbin on kerännyt haastattelututkimuksen siitä, millaisina puolalaiset kokevat suomalaiset yhteistyökumppanit. Tällaisia suomalaiset ovat:
Tehottomia päätöksentekijöitä. Eivät ole joustavia. Heidän kanssaan on silti helppo tulla toimeen. Osaavat rentoa jutustelua, "small talkia". Kykenevät kommunikoimaan kehnosti ammattikielellä, puhuvat liiaksi vaikeilla ammattitermeillä. Ovat itsepäisiä neuvottelijoita. Erittäin luotettavia. Eivät tee paljon työtä (lopettavat, kun työtunnit ovat täynnä).
Osa luonnehdinnasta yllättää. Valittelu ei kuitenkaan auta. Kun jonkinlainen kuva kansasta muotoutuu, sen muuttaminen on työlästä. Mutta jutella kun osaamme, sitä taitoa kannattaa käyttää.