Elämäni ensimmäinen Naapurin Veikko oli Tervolassa lapsuuskotini vieressä asuva sokea vanhapoika, joka halusi tulla kutsutuksi Äijäksi.
Kesälauantaisin ja -keskiviikkoisin Äijä lämmitti savusaunan. Sinne piti mennä kutsumatta, sittenkin kun jo asuin muualla. Muuten soi puhelin moittivaan sävyyn.
– Misäs solet?
Saunan jälkeen kuului kiittää löylyistä, istua pirtin nortinsavuisessa hämyssä hetki.