Häkkivarastoni ovi oli rikki. Parin neliön kokoisen kopperon tavaranpaljous oli ajan myötä aiheuttanut sen, että puisen varaston oven laudat alkoivat repsottaa yksi kerrallaan.
Lopulta oltiin tilanteessa, jossa tavaroita suojasi lähinnä vain puinen oven kehikko ja pari huteraa lankkua.
Kun viimeinkin sain apua ja asianmukaiset välineet sen korjaamiseen, odotti kellarin syövereissä yllätys. Ovi oli jo korjattu!
Mitä ilmeisimmin joku naapurivarastojen omistajista oli tarttunut vasaraan tai ilmiantanut korjaustarpeen jollekin toiselle taholle, kuten huoltofirmalle.
Sen sijaan, että huonosti suojattuun omaisuuteeni olisi kajottu mitä oivallisimman tilaisuuden tullen, se olikin pistetty entistä visummin suojaan.
Miten hämmentävän hyvältä puhdas kiitollisuus voikaan tuntua. Miten huikaisevan hienoa on, että Oulun ydinkeskustassa oman kotiympäristöni piirissä on ventovieraita ihmisiä, jotka huolehtivat tavaroistani tällä tavalla. Auttavat naapuriaan nähdessään, että sille on tarvetta.
Tämänkaltaista avuliaisuutta yritetään herätellä myös muissa Oulun keskustan suuralueen asukkaissa eli yli 20 000 ihmisen asuinalueella uudenlaisen projektin avulla. Meritulli-Heinäpään asukasyhdistyksen Asukkaista turvaa toisilleen -hankkeessa koetetaan tehdä oululaisista asukasauttajia eli heitä patistellaan auttamaan omia naapureitaan.
Jatkossa esimerkiksi apteekkireissulleen kaveria kaipaava oululainen saa asukasauttajan mukaansa. Tukea tarjotaan myös pankkiautomaatilla käymiseen tai järjestetään seuralainen konserttiin.
Apu kohdistuu etenkin ikääntyneisiin ja pystynee parhaimmillaan vähentämään heidän yksinäisyyttään ja edesauttamaan kotona pärjäämistään.
Näin konkreettiselle tasolle turvallisuuden edistämiseen pyrkivien hankkeiden soisi aina menevän. Niiden pitää tulla jokaisen kotiin ja iholle tavalla, joka koskettaa ja joka tuntuu tärkeältä. Tavalla, joka ratkaisee jonkin arkisen ongelman, jonka olemassaolo vaikuttaa ihmisten turvallisuuden tunteeseen.
Naapuriapu on valuuttaa, jonka arvo on euroja suurempi. On harmillista, että se on joutunut verottajan hampaisiin.
Verottaja laatii paraikaa ohjeistusta siitä, millainen naapuriapu on verotonta.
Oulussa viikolla järjestetyssä valtakunnallisessa rikoksentorjuntaseminaarissa naureskeltiin, eikö verottajan kannattaisi rangaista tässäkin asiassa taannehtivasti.Eikö kannattaisi lätkäistä samaan syssyyn jälkiverot myös sotavuosien aikana naapureiden hyväksi tehdyille töille?
Ei voi kuin toivoa, että verottaja päätyisi norsunluutornissaan jonkinlaiseen maallikkojärkitason ratkaisuun. Naapuriapua ei kannata lyödä korville juuri nyt, kun sen arvo aletaan ymmärtää.
Hankkeiden luvatussa maassa oululaisen asukasyhdistyksen yritys on raikas tuulahdus ja vaikuttaa pitkästä aikaa ensimmäiseltä hankkeelta, johon voisi kuvitella itsekin osallistuvansa.
Kunpa se onnistuisi tavoitteissaan ja saataisiin luotua ainutlaatuinen toimintamalli, jota voitaisiin kopioida ja soveltaa niin muualla Oulussa kuin koko maassakin.
On hyvä, että hanke on saanut tuntuvan valtakunnallisen avustuksen. Sitä pitää tukea myös paikallisesti.
Naapurin auttaminen ei vaadi erityisosaamista, eikä se edellytä sitoutumista jatkuvaan yhteydenpitoon. Kertakeikallakin voi jeesata kanssaoululaista tavalla, josta vastapuoli hyötyy.
Naapurin häkkivaraston oven korjaaminen on yksittäinen esimerkki sinällään pienestä teosta, jolla on suuri merkitys. Omalle kohdalleni sattuessani se teki naapurustostani entistä läheisemmän ja syvensi rakkauttani Ouluun.
Odottamaton hyväntahtoinen ele saa myös katsomaan peiliin ja miettimään, mitä minä voin tehdä naapureideni ja kaupunkini hyväksi.