Mustaan viittaan, kolmikolkkahattuun ja valkeaan pääkallonaamariin pukeutunut aave nojaa hievahtamatta seinään kapealla ja hämärällä Venetsian syrjäkujalla.
Kulman takaa kääntyvän turistin sydän voi hypähtää kurkkuun, mutta aito venetsialainen tuskin jaksaa uhkaavan näköistä kummitusta edes vilkaista.
Kyseessä on tuiki tavallinen juhlija, joka on pukeutunut Venetsian kuuluisien karnevaalien perinneasuun bauttaan. Hänen läsnäolonsa on todiste, että lähes tuhat vuotta sitten alkaneet karnevaalit ovat heräämässä henkiin 200 vuoden hiljaiselon jälkeen.
Kasvaneesta terrorismin uhasta huolimatta venetsialaisia kannustetaan taas kätkemään kasvonsa naamioiden taakse. Karnevaalit täyttävät saarten päälle rakennetun kanavakaupungin kadut helmikuun loppupuolella 12 päivän ajan.
Naamiot osa
arkipäivää
Kyse on eräästä Euroopan erikoisimmista perinteistä, muistuttaa karnevaalinaamioiden värikkään historian kirjoittanut ja niiden valmistaja Mario Belloni.
"Harvoin jos koskaan yksinkertaisella paperimassapalasella on ollut yhtä suurta vaikutusta ihmisten elämään. Tapa, millä naamioita käytettiin Venetsiassa, oli täysin ainutlaatuinen maailmassa. Ne olivat erottamaton osa arkielämää", Belloni kertoo.
Naamiot hallitsivat Venetsian elämää vuosisatojen ajan. Ensimmäiset karnevaalit pidettiin vuonna 1039 ja naamioasujen käyttöä säätäviä lakeja tunnetaan 1200-luvulta.
Kiihkeällä 1700-luvulla, jolloin naamioiden käyttö oli jo "tiukasti rajoitettua", bautta oli venetsialaisten puolivirallinen univormu jopa kahdeksan kuukautta vuodessa.
Vain joulu ja pääsiäinen katkaisivat lokakuusta kesäkuuhun kestäneen käyttökauden. Kausi olisi ollut pitempikin, ellei naamarien pito kesäkuumilla olisi ollut mahdotonta.
Naamioasujen käyttö nousi keskeiseksi, koska Venetsian valtiomuoto poikkesi täysin muista Euroopan maista, Belloni uskoo.
Venetsia oli tuhannen vuoden ajan kaupunkitasavalta, jonka vauraiden kauppias- ja aatelissukujen edustajat äänestivät itselleen päämiehen, dogen, määräajaksi. Hänet ja muut vallankäyttäjät voitiin koska tahansa äänestää virastaan väärinkäytösten tai taitamattomuuden vuoksi.
Sananvapautta
naamioiden takaa
"Jatkuva taistelu vallasta oli hermoja raastavaa ja väsyttävää. Vain naamioituina ihmiset saattoivat rentoutua ja toimia vapaasti. Bauttaan pukeutuneesta ei edes erota, onko hän nainen tai mies", huomauttaa Belloni.
Kaupasta ja merenkulusta elävässä Venetsiassa ei ollut joutilaita maanomistajia tai maaorjia. Kansalla ei silti ollut sanansijaa yläluokan päätöksiin.Naamiot tarjosivat tehokkaan tavan vähentää yhteiskuntaluokkien välisiä jännitteitä.
"Ne antoivat kadunmiehelle mahdollisuuden kertoa vapaasti mitä hän ajatteli tavasta, jolla valtiota johdettiin. Sitä kannustettiin, koska kauppiaat, merimiehet ja työläiset olivat riippuvaisia toistensa työn tuloksista. Heidän oli pelattava yhteen", Belloni sanoo.
Turmeltuneen
elämän suojakuori
Naamion uskottiin myös suojaavan rutolta ja muilta kulkutaudeilta, jotka uhkasivat koko ajan maailman meriä purjehtiven venetsialaisia kauppalaivoja.
Itse asiassa naamioiden suojissa saattoi tehdä lähes mitä vain.
"Jos naamioitu ei käyttäytynyt väkivaltaisesti eikä aiheuttanut suurta häiriötä tai uhkaa, häntä ei saanut pidättää. Salaiset poliisit valvoivat tehokkaasti järjestystä - naamioituina hekin", kuvailee Belloni.
Naamioista muodostuikin turmeltuneen elämän, uhkapelin ja loputtomien rakkausjuttujen suojakuori. 1500-luvun alussa 200 000 asukkaan Venetsiassa oli 12 000 prostituoitua, Belloni väittää.
Naamioinnin lopetti Napoleon, joka valtasi Venetsian 1797 eikä halunnut kapinahenkisten asukkaiden liikkuvan tunnistamattomina.
Kun seuraava miehittäjä Itävalta jatkoi naamiopannaa, karnevaalit alkoivat kuivua kasaan. Viimeisen kuoliniskun niille antoi diktaattori Benito Mussolini, joka kielsi ne vuonna 1930.
Samalla katosivat myös mascareri, perinteiset naamiontekijät sekä heidän kädentaitonsa.
On paljolti Bellonin ansiota, että taito palasi Venetsiaan kun karnevaalit alkoivat uudelleen 1979.
Hänen naamioverstaansa ja -myymälänsä ovat kaupungin vanhimmat, ja niiden tuotteita ovat käyttäneet niin Wienin ja Venetsian oopperat kuin myös "Eyes Wide Shut"-elokuvan ohjaaja Stanley Kubrick.
Belloni kehitti uudelleen kostutetusta paperista ilman kipsiä tehtävän carta incollata-tekniikan. Se mahdollistaa keveiden, kasvoja myötäilevien, taipuisien ja kestävien naamarien teon.
Kallista huvia
turisteille
"Aitoa venetsialaisnaamiota on voitava pitää kasvoillaan kauan ja vaivatta. Ei se ole mikään pilanaamari!", hän puuskahtaa.
Muutama kierteinen siveltimenveto, ja valkoinen naamio herää eloon, silmissään haastetta ja intohimoa. Se on valmis otettavaksi käyttöön tuhlailevissa ja rohkeissa juhlissa, joita 1300-luvun kunnostetuissa palatseissa taas vietetään. Niiden osallistumismaksut kohoavat tänä vuonna satoihin euroihin.
"Turistit ottavat juhlinnasta yhä suuremman osan. Onhan se hienoa, mutta heillä ei ole käsitystä naamioinnin rituaaleista ja tavoista. Aitouden löytäminen on suururakka", Mario Belloni huokaa.
