Kesä ja jenkki on Auto-Kalevan kesäsarja, jossa esitellään oululaisia jenkkiautoharrastajia ja heidän autojaan.
Ilmassa käy ennakoiva tuulenvire. Taivaalla vyöryvät tummat pilvet ja kaukaa kuuluu jyrinää. Etäisessä äänessä on jotain samaa kuin siinä, kun kuulee meren jylinän painaessa simpukkaa korvaa vasten tai on näkevinään lapsuuden pihatien haistaessaan tutun tuoksun menneisyydestä. Jyrinä saattaa sinistä kimallusta, joka paljastuu pimeän tallin kätköistä tuijottamassa oville hiljaisena vahtina. Siellä odottaa Harri Riikosen Corvette Stingray Targa.
Vuonna 1973 elettiin käymistilassa. Vietnamissa solmittiin virallinen rauha, mutta kulissien takana taisteltiin yhä. The Doorsin lopullinen hajoaminen oli jättänyt Amerikan populaarikulttuuriin liskon mentävän aukon ja öljykriisi väijyi kulman takana. Corvetten kolmas sukupolvi myi kuitenkin kuin häkä ja moottorit olivat vielä moottoreita. Vaikka GM muiden autonvalmistajien lailla joutui kamppailemaan tiukempien päästömääräysten kanssa, 454 kuutiotuuman eli 7,4 litran isolohkokahdeksikon tehot säilyivät 270 hevosvoimassa. Sellainen löytyy myös Riikosen Corvettesta kaverinaan TH-400-automaattilaatikko.
Haimaista muotoilua
Tämä auto on muotoiltu hain mukaan. 1965 esitelty Mako Shark II -konseptiauto poikkesi silloisista Corvetteista radikaalisti. Siinä, missä toisen sukupolven peleissä toki oli potkua ja jyhkeät moottorit, niiden muotoilukielessä oli yhä samaa viehkeää siroutta kuin ensimmäisissä, 50-luvun malleissa. Mako Shark oli taas pelkkää muskelia sisältä ulos jyhkeine lokasuojineen ja terävine nokkineen. Makrillihain muhkeista muodoista tuli varsin vähin muutoksin kolmen vuoden päästä uuden Corveten kori.
Kaiken kaikkiaan suosittuun malliin tehtiin varsin vähän muutoksia niiden viidentoista vuoden aikana, jona General Motors suolsi Amerikan ainoaa urheiluautoa linjoiltaan.
"Ja kyllä päät kääntyvät edelleen, kun tällä kaupungilla ajelee", Riikonen toteaa mielissään, ja mikäs siinä on ollessa: siniviolettina hohtava maalipinta ja uudet, kiiltävät vanteet erottuvat tusina-autojen joukosta.
Vanteiden lisäksi uutta autossa on moottori, sillä aikanaan Vetteä on liikuttanut 350 cid pikkulohko. Auto on kuitenkin ehtinyt nähdä elämänsä aikana monenlaista tekniikkaa.
Days of thunder
Kuten The Doors saavutti uuden yleisön tietoisuuden 90-luvun alussa ilmestyneen elokuvan myötä, Riikosen Corvette koki renessanssinsa samoihin aikoihin radalla pietarsaarelaisen omistajan käsissä. GM:n voimaa jytisi Vaasan radoilla 1993 ja 1994 oikein urakalla. Riikosen käsiin Corvette eksyi 2002, sillä mies ei osannut olla ilman Vetteä myytyään neljä vuotta vanhemman avomallinsa pois. Muistoina kisoista säilyy tarrat konepellin alla. Sen sijaan kilpa-aikojen tekniikka, kuten tiheä ratavälitys perästä, on saanut lähteä.
"Eihän sillä kestänyt ajella matkaa, kun se huusi niin hirveästi", Riikonen tunnustaa.
Corvetten eläkepäivistä on tulossa hemmottelun täyttämiä. Suunnitelmissa on koneen läpikäyminen uusia mäntiä ja nokka-akselia myöten, sillä "pitäähän se kone saada kunnon iskuun". Ilmassa on ukkosen tuntua...
Jaakko Seppälä, teksti
hEIKKI sARVIAHO, KUVAT