Korona-ajan eristäytyneisyys ja monella tavoin epätietoisuudessa eläminen näkyy myös järjestöjen toimintaan osallistumisessa. Viime vuodet ovat haastaneet perheiden arjessa jaksamista ja osallistumista yhteisölliseen toimintaan. Tämän voi huomata niin lasten, perheiden kuin vapaaehtoistoiminnankin näkökulmasta. Uupuneimpia ovat ihmiset, jotka olivat jo ennestään heikoilla.

Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on ihmisen perustarve. Myönteinen yhteisöllisyys kannattelee ihmistä hankalissakin elämäntilanteissa. Tarvitsemme kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Tarvitsemme hymyjä, halauksia ja lohdutusta. Rinnalla kulkijoita elämän kolhuja pehmittämään.