Viides yritys yhteiskuntasopimuksen synnyttämiseksi näyttää lopulta tuovan myönteisen tuloksen. Hallituksen perääntyminen paikallista sopimista koskevasta kannastaan purki neuvotteluiden jumin keskiviikkona.
Hallituksen myönnytys koski tapaa, jolla paikallista sopimista viedään eteenpäin. Nyt sitä edistetään työ- ja virkaehtosopimuksin, ei ensisijaisesti lakien voimalla.
Hallitusohjelman muotoilu asiasta ei tarkkaan ottaen vaadikaan suoraan jälkimmäisen mallin toteutusta. Myönnytyksensä jälkeenkin hallitus myös pitää edelleen käsissään lainsäädäntöaseen.
Hallituksen vastaantulo oli tässä vaiheessa ratkaiseva palkansaajajärjestöille. Lakireittiä toivoneelle työnantajien EK:lle uusi linjaus oli sen sijaan pettymys. Työnantajaleirin arvio näyttää kuitenkin olevan, että paikallinen sopiminen etenee näinkin ja että jokin hinta kannattaa maksaa työmarkkinarauhasta.
Kompromissihalua edistää nyt varmasti sekin, että kansainvälisen talouden näkymät ovat viime viikkoina edelleen synkistyneet ja että Suomi on valumassa talouskasvuarvioissa EU:n pimentolaksi.
Jos keskusjärjestöjen ratkaisuun saadaan osapuolten nimet tässä kuussa, varsinainen neuvottelutyö yksityiskohdista on edessä sen jälkeen. Hallitus tarkastelee näillä näkymin kesäkuussa paikallisen sopimisen etenemistä ja kattavuutta sekä arvioi silloin lainsäädäntötarpeet.
Hallitus tuskin voi hyväksyä vesittynyttä tulosta, sillä jos paikallisen sopimisen eteneminen hiipuu, hallitus epäonnistuu yhdessä keskeisistä tavoitteistaan.
Kaikkiaan lähikuukausina mitataan suomalaisen sopimusyhteiskunnan tilaa. Nyt se on taas saanut uutta happea ainakin hetkeksi.
Kun työnantajien myötäilijäksi syytetty hallitus tinki tavoitteestaan ja työnantajat tämän nielivät, joustavuutta on vastavuoroisesti löydyttävä myös palkansaajaleiristä. Ainakin keskusjärjestöjohtajien kommentit kertovat rakentavasta asenteesta. Epävarmuustekijät tulevat edelleen lähinnä ammattiliitoista ja niiden jäsenten paineista.
Jos ja kun yhteiskuntasopimus saadaan kokoon, työmarkkinarauha luo tulevaisuuden uskoa ja parhaassa tapauksessa edistää investointeja ja työllisyyttä. Paikallisen sopimisen yleistyminen taas antaa mahdollisuuden luoviin ratkaisuihin esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa mietitään, kuinka työpaikoilla selvitään hetkellisten talousvaikeuksien yli.
Uudenlaista ajattelua vaaditaan nyt sekä työnantajilta että työntekijöiltä. Keskeinen sana paikallisissa neuvotteluissa on luottamus.
Suomi toivottavasti ottaa myös esimerkkiä ruotsalaisesta työkulttuurista. Ruotsissa asioista neuvotellaan työpaikoilla usein pitkään ja perusteellisesti, mutta ”diskuteerauksen” tulos on, että osapuolet tuntevat toistensa tavoitteet ja sitoutuvat siihen, mitä on sovittu.
Paikallinen sopiminen vaatii opettelua ja uudenlaista ajattelua, mutta ainakin Ruotsin tulokset näyttävät lahden takaa katsottuna menestyksekkäiltä.