Kirjoittaja ja kuvaaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Myllytullin kuvataidepainotteisen yhdeksännen luokan oppilaat viimeistelevät töitään ja täyttävät työkirjojaan ennen odotettua taidenäyttelyn avajaisia. Tänä vuonna teemana on oppilas itse. Tosin pelkän oman ulkoisen kuoren ja olemuksen kuvaaminen ei ole päämäärä, vaan tarkoituksena on rakentaa omakuvaa omien rajausten ja tavoitteiden pohjalta.
Oppilaat ovat ideoineet, suunnitelleet ja toteuttaneet työnsä materiaalivalintoja ja työtapoja myöten. Kuvataiteiden opettaja Seija Hepomäki kertoo, että hän ei oppilaiden ideoita aina purematta niele; heidän tulee perustella valintansa ja toimintatapansa.
Seitsemän kuolemansyntiä
Hepomäen luokan outo lintu Felix Vielma puurtaa kuumeisesti trampoliinikehikkoon rakentamansa työn ympärillä. Felix on rakentanut kehikon sisälle vanerista alustan, joka on päällystetty hiekalla.
Alustalle Felix asettelee seitsemän arkkua, seitsemän kuolemansyntiä, kuten hän itse sanoo ja seitsemän valkoista ruukkua, taivaalliset hyveet. Ne ovat Felixin sanoin ilmestys ihmisessä ja täten myös hänessä. Nuoren taiteilijan mukaan jokainen ihminen kykenee ja tekee hyvää, mutta on myös syntinen, kuten hän itsekin.
Felix myöntää olevansa kiireinen. Alun hän aloitti turhan rauhallisesti ja nyt on hoppu. Seija Hepomäki katselee oppilastaan ja kehottaa miettimään vielä pumpulinkäyttöä työssä. Felix yrittää perustella omaa näkemystään opettajalle.
Taidetta puhelimista
Kuvataiteiden opettajan Marju Kaltilan luokassa Anna Anundi puuhaa suuren punamustan hyllyn kanssa. Anna on maalannut hyllyn ulkoa mustaksi ja liittänyt sen seinustoille mustavalkokuvia itsestään ja hänelle rakkaista asioista.
Punatukkainen Anna kertoo työstään harvasanaisesti; se on kokoelma hänelle tärkeitä asioita. Työssä on useampi kerros, joista ylimmän katossa on kiinni kissa, väärinpäin ja sen vierellä on ase. Anna ei kerro mitä ne symboloivat. Suunnitteluun on kuulemma uponnut yllättävän paljon aikaa.
Joona Eskola kiertelee rauhallisesti luokassa ympyrää; työ on valmiina ja nyt voi rentoutua ja pelata tietokoneella.
Pyynnöstä Joonas ottaa esille työnsä. Kolme vanhanmallista puhelinta, jotka kuvaavat hänen mielentilojaan: vihertävä punakeltasävyinen kertoo rakkaudesta reggaemusiikkiin, musta puhelin kuvaa graffiteja ja valkoinen, mustilla tehosteilla vihaa.
"Vihaa kuvaava puhelin ei välttämättä ole valkoinen vaan musta, jossa on valkoista päällä!"
Onnenpyörän omakuvat
16-vuotias Nina Turula on tehnyt suuren onnenpyörän, jonka hän on maalannut vastaväriympyräksi. Vastaväriympyrä on jaettu kuuteen eri osaan, joihin jokaiseen Nina on maalannut väriin sopivan omakuvan eri tunnetilassa. Idean onnenpyörään Nina sai jo aikaa sitten vappuriehassa ja väriympyrä löytyi kuvataideluokan seinältä. Oman itsensä tutkiskelua hän oli alkuun pitänyt hankalana aiheena, mutta loppujen lopuksi se olikin helpohko.
Monet viimeistelivät töitään vielä viikon loppupuolella; osa hioi pikkuvikoja tai jopa loi kokonaan uusia ulottuvuuksia. Mutta pääasiaa taidetta Myllytulin kuvataidetiloissa ainakin jauhetaan jokaisessa pöydässä iloisen puheensorinan siivittämänä.