Hyvän tuulen jauhoja on tarjolla Vaalan Väätäjänniemessä taas ensi kesänä. 60 vuotta myllyttä ollut Oulujärven rantapelto sai takaisin komean osan historiaansa, kun sukuseura Väätäjän Karjalaisten haave rakennettiin kesän aikana oikeaksi, toimivaksi tuulimyllyksi.
Alkuperäinen, noin vuonna 1870 pystytetty mylly on jo kadonnut, mutta kunnostuskelpoinen aihio löytyi naapurikylästä. Uuden elämän saanut mylly nousi Oterman Kekkolaan Martti Karhun rakentamana vuonna 1863. Viimeiset kolmisenkymmentä vuotta se seisoi Jylhänniemessä.
Seutukunnan vanhimpiin kuuluva, jo 1500-luvulla asuinsijansa Oulujärven rannalta ottanut Karjalaisen suku näkee myllyn pelastaminen arvokkaana kulttuuritekona.
"Aika huonossa kunnossa se jo oli. Jalka, napatukki, siipitukki ja siivet piti tehdä kokonaan uudet. Ympäristökeskuksesta saatiin töihin kaksi miestä ja pääosa rahoituksesta. Tekemistä jäi silti mukavasti meidän omalle porukallekin", kertoo sukuseuran puheenjohtaja Erkki Karjalainen.
Mylly kunnostettiin vanhaa kunnioittaen. Muinainen tekniikka ja voimansiirto ovat melkoisen rouheaa: siipitukin laakerin virkaa vastaa tukin alle sijoitettu kivi ja sitä vasten liukuvat tukkiin naputellut raudan palat.
"Jotain rasvaa sen voiteluun pitää keksiä. Olisivatko talia ennen käyttäneet", Eero Karjalainen miettii.
Vaikka aikoinaan jauhatustuulille aukaistu Pihlajasaarikin kasvaa jo sankkaa metsää, riittää myllytontilla yhä aavaa Oulujärven tuulten puhaltaa. Karjalaiset arvelevat, että kun myllyn yhteensä 16 neliömetrin siipipinta-ala vapautetaan kauhomaan ilmaa sopivalla etelänpuoleisella tuulella, tuloksena on melkoinen natina ja ryminä.
"Kivet ovat alkuperäiset. Uskomme, että kyllä niillä jauhoja syntyy. Jonkinlainen tapahtuma kehitellään kesäksi myllyn aukaisuun, mutta sitä ennen pitää kyllä tehdä koekäyttö omalla porukalla. Voihan tässä vähän opettelemista olla", Erkki Karjalainen myhäilee.
