Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulunsalo Soi -festivaalin päätöskonsertti kaikui surumielisenä sunnuntai-iltana Oulunsalon kirkossa, jossa mezzosopraano Virpi Räisänen, harmonikkataiteilija Janne Rättyä ja näyttelijä Merja Larivaara esittivät koskettavan Theresienstadt – Bach -konsertin.
Konsertissa kuultiin Ilse Weberin (1903–1944) lauluja lapsille ja Bachin musiikkia. Weber oli juutalainen runoilija, jonka tuotanto koostui erityisesti lapsille suunnatuista lauluista ja teatterikappaleista. Toisen maailmansodan aikana Weber perheineen joutui Tsekkoslovakiassa sijainneeseen Theresienstadtin keskitysleiriin, jonne vietiin etenkin muusikkoja, taiteilijoita, tutkijoita ja muita arvostetuissa ammateissa toimineita juutalaisia. Leiri ei ollut tuhoamisleiri, mutta suuri osa sen vangeista kuoli leirin epäinhimillisissä olosuhteissa. Weber toimi leirillä lastenhoitajana ja kirjoitti siellä kymmeniä runoja ja lastenlauluja, joista muutamia kuultiin tässä vavahduttavassa konsertissa.
Varsinainen tuhoamisleiri oli Puolan Auschwitz, jonne myös Theresienstadtista kuljetettiin juutalaisia, heidän mukanaan Ilse ja hänen perheensä. Konsertin surullisin laulu olikin Wiegenlied vom Polentransport (Kehtolaulu Puolan kuljetuksesta), jossa äiti laulaa lapselleen tuutulaulua, kun heitä viedään junan karjavaunussa kohti tuhoamisleiriä. Konsertissa kuultiin myös kehtolaulu, jota Ilse ja hänen poikansa Tommy lauloivat, kun heitä vietiin Auschwitzissa kaasukammioon.
Elokuun raikas ilta-aurinko, joka valaisi kirkon, loi vahvan kontrastin suunnatonta surua huokuvaan musiikkiin. Musiikissa oli kaikesta huolimatta kuitenkin lohduttava, rauhoittava sointi. Räisäsen upea ääni ja hieno tulkinta loi tunnelmaa äidin lapselleen osoittamasta vankkumattomasta rakkaudesta, jota mikään pahuus ei voi voittaa.
Larivaaran suomeksi lausumat Weberin tekstit, jotka Räisänen ja Rättyä esittivät laulettuna ja soitettuna, olivat yksinkertaisen kauniita, koskettavia lauluja. Oli erittäin ajattelevaista yleisöä kohtaan, että Virve Räisänen oli suomentanut Weberin tekstit, niin että kuulijat pääsivät vielä syvemmälle sanomaan. Tämä konsertti oli tärkeä. Mykistävä kokemus.