Tiistaina julkistetut EVA:n kirja ja OECD:n uusi raportti Suomesta puhuvat selvin sanoin havahtumisen ja muutoksen tarpeesta, mutta mitään muutosta ei tapahdu, ellei sille löydy tekijöitä.
Tiistaina tuli julki kaksi huolella tehtyä raporttia, joiden ydinsanoma on sama: Suomella on aihetta tuntea vakavaa huolta tulevaisuudesta. Vielä aivan lähivuodet saattavat mennä varsin hyvin, mutta rakenteelliset vaikeudet ovat kasautumassa. Jos niitä kohtaamaan ei varauduta ajoissa, taakka voi muodostua ylivoimaiseksi. Suomi saattaa jämähtää paikoilleen, jopa taantua. Työllisyyden ja hyvinvoinnin ylläpito on yhä vaikeampaa.
Kyseessä ovat Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportti Suomen menestyksen eväistä ja kehittyneiden teollisuusmaiden järjestön OECD:n Suomea koskeva vuosiraportti.
EVA:n julkaisun runkona on 57 suomalaisen päättäjän haastattelut siitä, mihin suuntaan ja kuinka Suomea pitäisi kehittää. Mukana on elinkeinoelämän ja julkisen sektorin huippunimiä, mutta ei esimerkiksi työntekijäpuolen tai akateemisten tutkijoiden käsityksiä. Aktiivipoliitikkoja ei myöskään ole joukossa. Kyseessä on siis valikoitu keskustelupuheenvuoro, joka on laadittu ehdotuksissaan hyvin suorapuheiseksi ja herätteleväksi.
Raportti korostaa eliitin vastuuta ja johtajuuden merkitystä tulevaisuuden ratkaisuissa. Kansalaismielipiteestä ja demokratiasta ei siinä juuri puhuta, ja toisaalta tekstissä tunnutaan kaipailevan takaisin entisiin elinkeinoelämän ja politiikan suhdeverkostoihin. Toivottavasti ajatuksena ei kuitenkaan ole, että Suomen suuret linjat pitäisi mieluiten päättää "eliitin" pienissä, suljetuissa piireissä. Kabinettiaikoja ei kaivata takaisin.
Varsinainen kantava näkemys EVA:n raportissa on, että tärkeintä Suomessa olisi kyetä tekemään rohkeita ja vaikeita päätöksiä. Muuten nykyiset yhteiskunnan jäykät rakenteet muuttuvat pakkopaidaksi, joka kahlitsee ja kuristaa koko hyvinvointivaltion, eikä kehitykseen "globaaliksi huippuosaajaksi" olisi mitään mahdollisuuksia.
Samantapainen näkemys on myös OECD:llä. Se tosin ennustaa ensi vuodelle jopa neljän prosentin talouskasvua, mutta varoittaa samalla, että jatkoa sille ei ole näköpiirissä. Väestön ikääntyminen, IT-teollisuuden hyytyminen ja kilpailulta suojattujen sektorien kehno teho johtavat siihen, että Suomen edessä on pitkä hitaan kasvun ajanjakso.
Työttömyyteen olisi vihdoin väistämättä puututtava tehokkaasti, mutta OECD:n mukaan tarvitaan paljon isompia uudistuksia kuin mitä hallitus on suunnitellut. Järjestöllä on näkemyksiä myös muun muassa eläkeratkaisuista, työttömyyskorvauksista, maataloustuesta ja kaavaillusta keskitetystä tuloratkaisusta - siis asioista, joita koskeva päätöksenteko on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin työlästä.
EVA:n raportti katselee asioita suomalaisen yhteiskunnan sisältä, ennen muuta elinkeinoelämän näkökulmasta. OECD:n rooli on toimia ulkopuolisena asiantuntijana. Ne liittyvät osaksi pientä kuoroa, joka on jo vuosia soitellut hälytyskelloja perustellusti.
Monet tietävät kyllä, kuinka välttämätöntä olisi saada aikaan rakenteellisia uudistuksia, mutta niitä on yhä ihmeellisen työläs tehdä. Puuttuu tekijöitä. EVA muistuttaa osuvasti, että kiinnipito saavutetuista eduista romahdutti yhden vauraan hyvinvointivaltion, Uruguayn. Suomella on mahdollisuus menestyä jatkossakin, mutta se edellyttää vaikeita päätöksiä ajoissa. Maassa havahdutaan yleensä vasta kriisin keskellä, jos sittenkään.