Uroteko-palkinto annettiin torstaina oululaiselle Jouni Naisniemelle. Hän on kolme kertaa elämässään joutunut kovan paikan eteen.
Tiukin tilanne sattui runsas kuukausi sitten. Syyskuun 3. päivän iltana Naisniemi lähti Tuiran kerrostalokodistaan asioille. Heti käytävään mentyään hän huomasi, että asiat ovat nyt hullusti.
– Käytävä oli täynnä paksua savua, joka ulottui napaan asti. Läheisen naapurin ovi oli auki, oven välistä pilkotti hervoton käsi. Naapurin huoneisto oli tulessa.
Naisniemi ei aikaillut, hän veti naapurinsa käytävälle ja huomasi örähtelystä tämän olevan hengissä. Naisniemi raahasi miehen käytävän päähän itse yskien ja köhien kitkerissä savukaasuissa.
Sitten Uroteko-palkinnon saaja potki samassa kerroksessa olevien huoneistojen oviin hoksauttaakseen asukkaita vaarasta. Hän kävi vielä katsomassa palavaa huoneistoa, olisiko siellä lisää ihmisiä. Naisniemen hiukset ja kulmakarvat paloivat tässä vaiheessa. Hän paukautti palavan huoneiston oven kiinni, jotta tuli ei leviäisi.
Naisniemi kiirehti tuupertuneen naapurinsa luokse ja lähti viemään tätä neljännestä kerroksesta kolmanteen.
– Talon asukkaat olivat pakokauhun vallassa. He juoksivat ohi, eikä kukaan tullut auttamaan. Lopulta pari nuorta kaveria tuli kantoavuksi.
Kun tajuton oli saatu alempaan kerrokseen, palomiehet saapuivat paikalle.
– He sanoivat, että meidän osuus oli siinä.
Naapuri pelastui, kysymys oli ollut minuuteista.
Myös Naisniemi vietiin pillit päällä ambulanssilla OYSiin. Hän selvisi palosta kuitenkin vähin vammoin ja meni seuraavana aamuna normaalisti töihin.
– Työ on parasta terapiaa.
Kaksi kertaa pelastajana aikaisemminkin
Naisniemi on saanut olla pelastavana enkelinä aikaisemminkin. Hän sattui ensimmäisten joukossa pahalle onnettomuuspaikalle moottoritiellä Kellon ja Haukiputaan välillä 6-7 vuotta sitten.
– Olin hätäkeskukseen yhteydessä ja sain ohjeita kuinka toimia. Sitten kuulin että lääkäri oli tullut paikalle ja siirryin ohjaamaan liikennettä.
Kolmas tositilanne sattui Latvian linja-autoreissulla. Mukana olleen naisen kurkkuun oli juuttunut palanen syömästään eväästä. Hän ei saanut henkeä ja oli jo muuttunut siniseksi.
– Otin häntä mikä sen nimi nyt olikaan -otteella (Heimlichin ote) ja runttasin kaksi kertaa.
Palanen lähti ja nainen saattoi taas hengittää.
Naisniemi ei muista käyneensä erityisiä ensiapukursseja.
– Jostain vain tuli se tunne, että näin pitää toimia.
Uroteko-palkinnon tultua julkisuuteen vanha Hiukkavaaran armeijakaveri vuodelta 1972 oli muistuttanut, että Naisniemi toimi lääkintämiehenä armeijassa. Ehkä ensiapuataito ja kyky toimia tiukoissa tilanteissa on perua niiltä ajoilta.