Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Valokuvaus ei ole vain lomakuvien tallentamista digipokkarin muistikortille. Kamera voi antaa kuvaajalle uudet silmät ja opastaa katsomaan maailmaa eri kulmasta.
Juho Rantakari, 16, harrastaa valokuvausta omaksi ilokseen. Välineenä ei kuitenkaan ole kätevä pikku digitaalikamera, eikä myöskään hintava digitaalinen järjestelmäkamera. Juholla on yhteensä kahdeksan kameraa, joista suurin osa on peräisin 70-luvulta. Eniten käytössä ovat pienet filmijärjestelmäkamerat. Moni kameroista on päätynyt Juholle kavereiden antamina lahjoituksina, mutta osa on ostettu Saksasta nettihuutokaupasta.
Juho kuvaa lähes aina mustavalkofilmille. Mustavalkovalokuvaus ei ole vain valokuvausta ilman värejä. Mustavalkokuvaus antaa kuvaajalle mahdollisuuden nähdä maailma erilaisin silmin.
Juho nauttii myös pimiötyöskentelystä, johon saattaa kulua yli kymmenen tuntia viikossa. On hienoa nähdä, kun päässä olleet kuva ja tunnelma vähitellen muuttuvat käsin kosketettavaan muotoon.
Edessä oleva vaivannäkö innostaa Juhoa myös kuvaushetkellä. Filmille haluaa kuvata harkitusti. Ei ole mahdollisuutta valita tuhannesta otoksesta parasta, vaan kuvan pitää onnistua parilla yrittämällä. Se pakottaa ajattelemaan ja olemaan luova.
Juho kertoo pitäneensä valokuvauksesta aina, mutta aktiivisen kuvaamisen hän aloitti pari vuotta sitten. "Yhdeksännellä luokalla harrastettiin pienimuotoista valokuvausta koulussa, ja se sytytti sydämen tähän tekniikkaan ja pimiötyöskentelyyn."
Tähän mennessä valokuvaus on ollut puhtaasti harrastus, mutta tänä kesänä se on tarjonnut Juholle myös työtä. Juho on kuvannut esimerkiksi yhden konfirmaation. Ammattia Juho ei kuitenkaan valokuvauksesta halua. "Pelkään, että se menettäisi merkityksensä, jos olisi pakko kuvata elannon takia", Juho sanoo. Kuvauskeikoilla on pitänyt ottaa käyttöön lainatut digitaaliset järjestelmäkamerat, koska useimmat ihmiset haluavat kuvat helposti tietokoneelle.
Kamera kulkee aina Juhon mukana. Toisinaan hyviä tilanteita tippuu valokuvaajan eteen, mutta usein Juho lähtee myös etsimään valokuvattavaa. Joskus mukana on myös valokuvausta harrastavia kavereita.
Juho etsii kuvattavaa usein tietyn teeman ympäriltä. Tällä hetkellä Juho on kiinnostunut hylättyjen ja tuhoutuneiden rakennusten kuvaamisesta. Hänen mielestään myös muotokuvaus ja ihmisten kuvaaminen esimerkiksi juhlissa on innostavaa.
Juho muistelee isovanhempiensa syntymäpäiviä, joilla toimi myös valokuvaajana. Paikalla vallitsi lämmin tunnelma ja kuvasarjoja jälkeenpäin katsellessaan Juho näki ihmisten olemuksista ja ilmeistä tyytyväisyyden ja iloisuuden. Juho pitääkin valokuvausta parhaana keinona välittää ja säilyttää muistoja ja elämyksiä. Mustavalkovalokuva myös säilyy sukupolvelta toiselle.
Valokuvaukseen Juho saa inspiraatiota muista harrastuksistaan piirtämisestä ja musiikista. Toisaalta valokuvaus voi maustaa muita harrastuksia ja antaa itsessäänkin ihmiselle paljon. Valokuvaus on jokaiselle sopiva harrastus. Valokuvaamaan oppii valokuvaamalla, vaikka sommittelun taidosta on tietysti apua.
Haastavinta valokuvauksessa on Juhon mukaan tunnelman tavoittaminen, mutta onnistuessaan se on myös palkitsevaa. Joskus tulee kuitenkin myös hetkiä, kun kameran haluaisi laskea pöydälle. Voi tuntua siltä, että jää paitsi jostain suuremmasta, kun keskittyy linssin takana yksityiskohtiin.
Joskus Juho harmittelee, ettei syntynyt filmivalokuvauksen loiston aikaan. Hän on kuitenkin onnellinen, ettei filmikuvaus ole vielä kokonaan kadonnut, ja toivoo, ettei se tule katoamaankaan.