Un peuple de promeneurs - Kävelevä kansa esitetään koululaisille Oulussa 8.2. Kaikille avoin yleisöesitys on Nukun isossa salissa 9.2. kello 19.
"Saavumme saliin niin kuin mustalaisleiri tai sirkusseurue. Paikka on meille kuin uusi ja päätämme leiriytyä", kuvailee koreografi William Petit uuden teoksensa maailmaa.
Kun katsojat saapuvat tilaan, he pääsee kuvitteellisesti mukaan ryhmän yhteiselle vaellukselle.
Esittäjät kuiskivat: "Mustalainen, nukutko sinä? Näetkö unta? Mistä tulet?"
Musiikkia, sirkusta ja näyttämötaidetta sisältävä tanssiteos Un peuple de promeneurs - Kävelevä kansa kantaesitetään Oulussa torstaina koululaisille ja perjantaina suurelle yleisölle. Esitys on suunnattu koko perheelle.
Valintojen
universumi
Koreografia ovat inspiroineet romanialaista mustalaissirkusta kehittäneen Alexandre Romanesin runot ja flaamilaisen Jan Yoorsin kirjat.
Yoors karkasi 12-vuotiaana romanien mukaan ja matkusti heidän kanssaan useita kuukausia. Aikuisena hän kirjoitti kirjan Mustalaiset, joka on harvinainen sisäpiirin kuvaus vaeltavien romanien elämästä.
Petit pyrkii teoksessaan tavoittamaan mustalaisleirin atmosfäärin.
"Millainen valintojen universumi matkustaminen onkaan! Matkustaminen on minulle suurinta vapautta missä systeemissä tahansa. Haluan korostaa lapsille, että heilläkin on mahdollisuus tehdä valintoja", Petit sanoo.
William Petit ajattelee, että matkustaessamme luomme itse kohtaamamme paikat. Sama paikka voi näyttää erilaiselta toisella kertaa, koska rakennamme niitä mielessämme edelleen. Myös keholla on muisti.
Mielikuvituksen kutittelua
Petitin näkemyksen mukaan tanssiteos syntyy vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Se ei ole valmis tuote vaan kohtaamisen prosessi. Petit pyrkii teoksissaan koskettamaan itse kutakin katsojaa henkilökohtaisella, intiimillä tasolla.
"Kysymys on siitä, kuinka voisi yhdistää tanssin aistimuksiin ja tunteisiin, jakaa omia kokemuksiaan ja saada yleisön osalliseksi esitetyistä."
William Petit ikään kuin kutittelee katsojan tunnemuistia, kehomuistia ja mielikuvitusta. Hän tahtoo tempaista yleisön mukaan teoksen sisäiseen maailmaan.
"Joka paikassa projektimme on erilainen. Teos rakennetaan aina uudelleen dialogissa paikallisen yhteisön kanssa. Se kasvaa siis joka kerran eri juurista", Petit kertoo.
Konkreettinen esimerkki on valon väri. Teoksessa käytetään sinistä valoa - mutta millaista sinistä.
"Oulussa olemme nähneet sinistä valoa, jonka lumi heijastaa. Se on todella vaikuttavaa, koska valo leviää ylöspäin. Uskon, että tämä valo on kaikkien oululaisten katsojien muistissa. He tunnistavat sen näyttämöltä. Valon väri koskettaa tiettyä kokemusten kohtaa", Petit selittää.
Lapset kertovat asumisesta
Projektiin kuuluu tiivis yhteistyö lasten kanssa. Petit sanoo, että myös itse teos pyrkii olemaan lapsellinen, naiivi, yksinkertainen ja suora. "Vähemmän teennäisen hienostunut."
Teoksen äänisuunnittelija Sabine de Vivies on haastatellut lapsia Kaukovainion koulussa. Hän aikoo vielä haastatella Itä-Pariisissa lapsia, jotka asuvat hyvin korkeissa taloissa ja Romaniassa lapsia, jotka asuvat asuntovaunuissa.
"Kysymme lapsilta, millä tavalla he kokevat paikan, jossa asuvat. Ja millainen paikka olisi heidän mielestään ihanteellinen", Sabine de Vivies kertoo.
Myöhemmin de Vivies työstää haastatteluista 20 minuuttia pitkän musiikillisen dokumentin.