Oululaishotellin kabinetista kuuluu kiivasta keskustelua ja hersyviä naurunremakoita. Vaikka ääntelyn voisi hyvin yhdistää hilpeään saunaseurueeseen, on oven takana Oulun Musiikkivideofestivaalien kotimaisen kilpailun tuomaristo. Parhaiden videoiden raakkaaminen vaikuttaa olevan hauskaa hommaa, mutta myös kovaa työtä.
Musiikkivideokilpailuun lähetettiin tänä vuonna ennätykselliset 182 musiikkivideota. Viime vuoden tapaan festivaaliorganisaation esiraati säästi yleisöä ja helpotti tuomariston urakkaa jakamalla musiikkivideot kahteen sarjaan, kilpailuun ja katselmukseen. Esikarsinnasta huolimatta varsinaiselle jurylle jäi melkoinen urakka.
Tuomaristo aloitti työnsä torstaina katsomalla putkeen kaikki 117 kilpailuvideota. Perjantai olikin sitten varattu maratonsession perusteella hahmotetun kiinnostavimman kolmanneksen tarkempaan seulomiseen.
"Suomalaisella popmusiikilla ja metallilla menee nyt niin lujaa ulkomailla, että olisin odottanut enemmän promootiokäyttöön tehtyjä kaupallisia videoita. Mutta niitä on yllättävän vähän", tuomariston puheenjohtaja, Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksen tutkija Jukka Kortti toteaa.
"Vastaavasti teknisesti mietittyjä ja hyvin käsikirjoitettuja videoita on aika paljon. Luulin, että sellaiset ovat kadonneet."
Kortin mukaan uusissa suomalaisissa musiikkivideoissa on kaksi päätrendiä: tiettyä kaavaa mukailevat metallivideot ja aiempaa laadukkaammat animaatiot. Oma lukunsa ovat myös mediakoululaisten aikaansaannokset.
"On kiinnostavaa, että niin monet videot ovat mediakoulujen opiskelijoiden tekemiä. Ja koko festivaali on kiinnostava, koska se on sekoitus levy-yhtiöiden rahoittamien kaupallisia videoita ja hyvinkin pienten budjettien tekeleitä. On mukava nähdä ne samassa yhteydessä", tuomariston ulkomaalaisjäsen, saksalainen dokumenttielokuvafestivaalituottaja Sirkka Möller sanoo.
Saksassa vastaavaa ammattilaisia ja amatöörejä yhdistävää festivaalia ei ole. Ylipäätään sikäläinen musiikkivideoteollisuus on suurempaa jo väkiluvunkin perusteella. Useiden saksankielisten musiikkikanavien takia maassa tehdään myös suhteessa enemmän kaupallisia musiikkivideoita.
Möller on ilahtunut suomalaisen popmusiikin laajasta kirjosta, joskin metallin vankka suosio tuntuu jo hieman tympivän. Kohteliaisuuttaan hän kertoo oppineensa paljon metallista ja sen eri tyyleistä.
Samoin Möller on pannut merkille suomalaisissa musiikkivideoissa toistuvan vaaleaan asuun puetun vaalean naishahmon. Jos sairaanhoitajatkin lasketaan, kaikkien 117 kilpailuvideon joukossa tapauksia kuuluu olevan peräti 18.
"Varsin monissa videoissa tartutaan myös yhteiskunnallisiin ongelmiin ja epäkohtiin, kyse ei kuitenkaan ole lyhytelokuvista vaan musiikkivideoista. Ei pidä paikkaansa, että musiikkivideo olisi pelkkää pinnallista viihdettä. Näemme myös perheväkivaltaa ja alkoholismia", Möller selvittää.
Rivikatsojan silmään taas näyttää, että niin sanotut soittovideot ovat tulleet entistäkin runsaslukuisempina takaisin.
"Soittovideo on aika helppo ja tylsä ratkaisu. Siinä se promootiohenki näkyy. Kun tekniikka on hyvää, saadaan hyvännäköistä jälkeä pienellä budjetilla viemällä bändi johonkin halliin soittamaan. Ja metalliin se sopiikin. Metallibändeille imago on tärkeä, ja tukan heiluttaminen kuuluu siihen niin oleellisesti", Kortti sanoo.
Kaiken analysoinnin lomassa tuomaristo on tehnyt myös valintoja.
"Olemme olleet aika lailla yhtä mieltä kaikesta. Kun ne trendit näki selkeästi, oli helppo poimia niiden parhaat. Saattaa olla, että voittajan suhteen tulee eniten keskustelua. Todella hyviä videoita on sen verran monta", Kortti ynnää.
Parhaat kotimaiset musiikkivideot palkitaan Pumpeligaalassa Madetojan salissa tänään lauantaina klo 20.30.