Läpi 2000-luvun levy-yhtiöiden ja äänilevyteollisuuden etujärjestöjen puhe on kulkenut mollissa, ja noin vuosi sitten tuomiopäivän pasuunat soivat väkevämmin kuin koskaan. Musiikkilehdet, ja aivan erityisesti musiikkiteollisuudesta raportoiva media, sekä uutisfoorumit tulvivat tietoa siitä kuinka piraattiäänitteet ja musiikin laiton nettijakelu ovat sysännyt musiikkiteollisuuden kuilun partaalle ja vähän ylikin.
Synkimmän arvion lohkaisi amerikkalaisen elokuvateollisuuden nokkamies, muutenkin ristiriitaisia tunteita herättävä Jack Valenti, joka ennusti jatkuvasti laskevien tuottojen kanssa painivan äänilevyteollisuuden saavuttavan muutamassa vuodessa tiensä pään.
Miten siis selittyy äskettäin julkaistu, Suomessakin huomioitu tieto, jonka mukaan albumimyynti on Iso-Britanniassa kaikkien aikojen ennätystasossaan? Lähes 240 miljoonaa myytyä albumia 12 kuukaudessa ei herätä mielikuvia auringonlaskun alasta, etenkin kun lukua vertaa kymmenen vuoden takaiseen, noin sata miljoonaa kappaletta vähäisempään myyntiin.
Toinen ristiriita: Singlemyynti on romahtanut Iso-Britanniassa viidessä vuodessa noin puoleen. Suomessa saattaa muutaman kymmenen singlen maanlaajuinen viikkomyynti tuoda paikan virallisella singlelistalla, etenkin äänitemyynnin rospuuttokuukausina.
Silti yksittäisten musiikkikappaleiden myynti on todellisuudessa lisääntynyt, Iso-Britanniassakin noin 10 prosenttia. Tämä selittyy musiikkia laillisesti mp3-muodossa myyvillä verkkokaupoilla, joista yhdysvaltalaiset ja brittiläiset kuluttajat latasivat miljoonia kappaleita per vuosineljännes.
Hämmentävää ja erilaisiin tarkoitusperiin sopivaa tietoa tippuu epäilemättä myös jatkossa musiikkimarkkinoilta. Suuret fuusiot jatkuivat ja levy-yhtiöt joutuvat jatkuvasti pohtimaan uusia ansaintamalleja, kun mobiilipäätteet, mp3-soittimet ja tietokoneet jatkoivat perinteisen cd-soittimen syrjäyttämistä.
Vuonna 2004 Sony-BMG:n synty näkyi myös Suomessa ja ylikansallisten levyjättien käymistila tuntui jatkuvan. Samalla jo pitkään vahvistuneet riippumattomat pienlevy-yhtiöt voimistuivat entisestään. Ne julkaisivat merkittävän osan parhaasta kotimaisesta rockmusiikista.
Paluu 1980-luvulle jatkui rockissa yhä vuonna 2004, mutta nyt siirryttiin tuuheista hiuslaitteista ja eroottisesti pingottavista trikoista mustiksi meikattuihin silmiin ja kapeisiin kravatteihin.
The Curen, Joy Divisionin, New Orderin ja Talking Headsin perintöä vaalivat skotlantilainen Franz Ferdinand sekä yhdysvaltalaiset Interpol ja The Killers, jotka olivat kansainvälisen rockin puhutuimmat nimet.
Siinä missä Franz Ferdinandin ensilevyn anti rajoittui lähinnä diskon ja postpunkin moitteettomaan ja hauskaan yhdistämiseen, The Killersin Hot Fuss ja Interpolin Antics olivat vuoden 2004 merkittävimmät rockalbumit. Dramatiikkaa ja kiimaa mutta myös haurautta ja alakuloa.
Vuosi 2004 oli hyvä kotimaiselle rockille. Nightwishin, Himin ja The Rasmuksen kansainvälinen menestys oli suomalaisittain ennen kokematonta. Lisäksi muun muassa Magyar Posse, Nieminen & Litmanen, Husky Rescue ja Jolly Jumpers julkaisivat hienot albumit.