Musiikki on aina ollut läsnä Lauri Järvilehdon elämässä. Jo 14-vuotiaana hän päätti tulla muusikoksi ja musiikintuottajaksi.
Järvilehdon varhaislapsuuden ensimmäisiä muistikuvia ovat hetket, jolloin hän kurkotti kohti pianon koskettimia. Isä otti hänet syliinsä ja laittoi kädet omiensa päälle, niin että poika saattoi kuvitella itse soittavansa. Tällöin Järvilehto ajatteli: "Minä myös."
Järvilehto on paitsi opiskelija, myös muusikko, kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja tuottaja. Aika hyvin 27-vuotiaaksi.
Soittajana Järvilehto on ennen kaikkea pianisti, mutta käsissä pysyvät myös basso ja harmonikka sekä erilaiset pillit ja huilut, joita hän tuo aina maailmanmatkoiltaan kotiin. Lisäksi kokoelmiin kuuluu läjä lyömäsoittimia.
Hullut vuodet kymmenissä hankkeissa
Musiikillinen monitahoisuus kuului jo hänen ensimmäisellä soololevyllään Twilight Cinema (1999). Levy oli osaltaan Järvilehdon käyntikortti laajempiin musiikin kuvioihin.
"Puhelin alkoi soida ja minulle alettiin tarjota milloin mitäkin tuotanto-, sävellys- tai muuta projektia."
Yhteensä eri projekteja on vuosien mittaan kertynyt yli 60 ja hajonta on ollut mittavaa: Eternal Erectionin ja I'Deesin tuottaja, kapellimestarina Svenska Teaternin Sagan om Ringen -musikaalissa, tuottaja-säveltäjänä Musicmakersilla, musiikkia televisio-ohjelmiin ja mainoksiin, remiksauksia eri artisteille ja siinä ohessa muusikkona toimimista.
Meno oli näinä vuosina kovaa. Mainetta ja rahaakin tuli, mutta Järvilehto ajautui lopulta arvokriisiin.
"Säveltäjänä ja myös sovittajana olen kai enemmän tai vähemmän omituinen ja Musicmakersilla ollessani tajusin, että omin sävelkieleni ei ole kovinkaan kaupallinen. Yritin kuitenkin kovasti aikanani kehittyä kaupallisemmaksi säveltäjäksi, kunnes tajusin, etten oikeastaan edes nauttinut sellaisen musiikin tekemisestä tai kuuntelusta. Tavallaan on aika surullista, että lukuisista eri projekteista, joita olen tehnyt vuoden 1994 jälkeen, vain kourallinen on sellaisia, joista olisin aidosti ylpeä", Järvilehto harmittelee.
Pysyvät arvot
materian tilalle
Mies lähti Pariisiin "vuodeksi leikkimään kärsivää taiteilijaa", otti artistinimekseen Lau sekä aloitti juuri kauppoihin ilmestyneen soololevyn All This Instead viimeistelyn.
Vuoden ulkomailla oleilun jälkeen palikat olivat uudessa järjestyksessä. Raha ja ulkoiset menestymisen merkit saivat mennä pysyvämpien arvojen tieltä. Filosofisesti Järvilehto kiteyttää ajatuksensa: "Tärkeintä ei liene se, mitä on, vaan se, miten on mitä on."
Järvilehto haluaisi löytää tasapainon, mutta hyväksyy sen, että elämä on heittelehtimistä ja hänen tyylinsä on rönsyilevä. Tällä hetkellä uusin levy on tietysti pinnalla, mutta elämässä on paljon muutakin.
Oppia ikä kaikki asenteena
Jatkossa Järvilehto haluaa itse valita ne projektit, jotka ovat oikeasti mielenkiintoisia. Säveltäminen, soittaminen ja tuottaminen ovat osa hänen elämäänsä tulevaisuudessakin. Vuoden päästä hän arvelee olevansa taas Pariisissa säveltämässä uutta levyä.
Järvilehto myöntää olevansa tavallaan kateellinen niille ihmisille, jotka pystyvät tekemään jotain yhtä ainoaa juttua todella keskittyneesti ja saavuttamaan siinä huipputason. Itse hän on levottomampi.
"Yritän kovasti opetella sellaista taolaista antaa mennä -asennetta. Ei niin, että lakkaisi toimimasta ja tekemästä, mutta niin, että osaisin pitää silmät auki ja reagoida vieläkin dynaamisemmin siihen, mitä maailma eteen heittää", Järvilehto uumoilee.