Heinäkuisen Oulun vilkas ohjelmatarjonta huipentuu tänään keskiviikkona alkavaan nelipäiväiseen Aittafiesta-tapahtumaan. Lauantaihin asti kestävä Aittafiesta tuo kaupunkiin melkoisen joukon osaavia muusikoita ja tunnettuja solisteja esittämään laajan kirjon soulia, funkia, uutta ja vanhaa R'n'B:tä sekä muuta mustaa rytmimusiikkia.
Aittafiestan kotimaiset nimet ovat pääosin alansa parhaimmistoa ja fiestabändissä musisoi myös muutamia maineikkaita ulkomaisia soittajia. Esimerkiksi saksofonisti Ed Jonesin otteisiin voi tutustua muun muassa Incogniton levyillä. Lisäksi hän on ollut mukana Tina Turnerin levytyssessioissa ja keikkaillut poplistoillakin menestyneen Brand New Heaviesin kanssa.
Myös koko viikon fiestabändissä soittavan yhdysvaltalaisrumpali Poogie Bellin työhistoria on David Bowieineen ja Marcus Millereineen komeaa luettavaa.
Mies Aittafiestan kymmenien artistikiinnitysten ja teemallisen ohjelmakokonaisuuden takana on itsekin fiestabändissä soittava basisti Jan Simons. Vuodesta 1996 ammattimaisena freelance-muusikkona toiminut Simons on pyörittänyt omia bändejään ja samalla järjestänyt runsaasti klubitapahtumia eteläiseen Suomeen.
"Tosin järjestän vain omia keikkoja, enkä toimi muuten ohjelmatoimistona. Mutta onhan sitä siinäkin, kun on tullut soitettua noin kuudessakymmenessä eri bändissä", Simons sanoo.
Todella monipuolinen Simons on levyttänyt omalla jazzbändillään ja hänet voi jatkuvasti nähdä hyvin erityylisissä kokoonpanoissa, esimerkiksi Jukka Tolosen rinnalla tai cover-keikalla Lenni-Kalle Taipaleen kanssa.
Ruotsinkielisellä alueella kasvaneelle Simonsille luonteva tapa aloittaa tapahtumien taustavoimana oli ruotsalaisten jazz- ja popmuusikoiden tuonti Suomeen. Pikkuhiljaa Simonsin kontaktit ovat laajentuneet ympäri maailmaa kattamaan koko joukon kansainvälisiä tähtimuusikoita.
"Kyllä nimekkäitä soittajia on kohtuullisen helppo saada keikalle, kun tuntee heidät. Vain ihmisiä isotkin starat ovat", Simons sanoo.
Palkittu näkemys
Aittafiestan solistikatraasta erityisen mielenkiintoisina voi pitää Johanna Iivanaista ja Emma Salokoskea, jotka molemmat ovat uuden sukupolven naislaulajiemme ehdotonta eliittiä. Heistä Iivanainen on profiloitunut nimenomaan jazzlaulajaksi kun taas Salokoski on etenkin Quintessence-jäsenyytensä myötä tunnettu soulin, funkin, jazzin ja popin sekoittajana.
Madetojan musiikkilukion kasvatti Iivanainen lähti Oulusta 1996 opiskelemaan Helsingin Pop & Jazz konservatorioon.
Oulussa ja Helsingissä monessa kokoonpanossa laulanut kuulasääninen Iivanainen sai viime vuonna Sony Jazzpalkinnon tunnustuksena omintakeisesta ja monipuolisesta musiikillisesta näkemyksestään, kuten raati perusteluissaan asian muotoili.
Iivanainen sanoo haaveilleensa lapsesta asti laulajan urasta, mutta päätyneensä ammattilaiseksi ilman, että olisi todella päättänyt ryhtyä sellaiseksi.
"Sitä vain yhtäkkiä huomasi, että tällähän elää. En ikinä oikeasti uskonut, että se voisi olla mahdollista. Eihän tämä kaikkein varmin ammatti ole, mutta on nykyaikana epävarmuutta muillakin aloilla. Uskon, että pärjää kun ei ahnehdi liikaa, hoitaa työt parhaansa mukaan eikä ota ihan kauheasti paineita", kuvaa Iivanainen unelma-ammattiaan.
Tänään Aittafiestassa on luvassa uudempaa R'n'B:tä tyyliin Chaka Khan ja Lauryn Hill. Iivanaisen saa laulettavakseen Let's stay togetherin tapaisia klassikoita. Torstaina hänellä vuorossa on perinteisempi osuus jazzin parissa.
"Mutta varmasti lupsakoita vetoja molemmat. Siellä on aika upea bändi odottamassa, hurjalta tuntuu", Iivanainen sanoo.
Musiikin sekatyöläinen
Samassa sävyssä puhuu myös Macy Grayta ja nu-soul-osastoa Aittafiesta-yleisölle tarjoileva solisti Emma Salokoski.
"Jännä päästä esiintymään Poogie Bellin kanssa, sillä hän on sentään soittanut Erykah Badun livelevyllä ja kiertueilla. Pelottavaakin."
Aiemmin Tukholmassa musiikkiteatteria opiskellut, nykyisin Sibelius-akatemian jazzosastolla ahkeroiva Salokoski on monessa mukana: Quintessence, Emma Salokoski Trio, musikaalihommaa, freelance-keikkaa ja sen sellaista.
"Se kaikki tuntuu hirveän luonnolliselta. Projekteissa pääsee toteuttamaan oman persoonallisuuden eri puolia. Kun ammatti on laulaja-muusikko, tuntuisi hassulta lukita se vain yhteen asiaan", sanoo Salokoski.
Kuten Aittafiestan kaltaiset tapahtumat todistavat, afroamerikkalainen musiikki on 2000-luvulla muuttunut massojen musiikiksi. Asiat olivat kovasti toisin vielä vähän aikaa sitten.
"Kun perustettiin Quintessence 1999 niin oltiin varmoja ettei bändiä tule Suomessa kukaan kuuntelemaan. Olikin todellinen yllätys, että monet olivat hirveän kiinnostuneita."