Oluen myyminen muovipulloissa on herättänyt kuluttajien keskuudessa tunteikasta keskustelua puolesta ja vastaan. Muovin on väitetty heikentävän oluen säilyvyyttä, ja sen on arveltu vaikuttavan myös juoman makuun.
Monilla on kokemuksia Baltian maissa käytettävistä ohutkuorisista muovipulloista, joissa olut menee pilalle viimeistään samalla kellonlyömällä kuin parasta ennen -päiväys umpeutuu. Valoisassa säilytettynä jo paljon aiemmin.
Suomessa Sinebrychoff on pakannut Koff III:n tummanruskeaan kolmikerroksiseen kierrätysmuovipulloon, jonka uloin ja sisin kerros ovat PET-muovia ja välikerros nailonia. Kierrätysmuovipullon tapauksessa säilyvyysajaksi luvataan kuusi kuukautta pullotuksesta, eli saman kuin lasipullolle. Tölkissä säilyvyys on 12 kuukautta.
Kaleva on koonnut nelihenkisen raadin testaamaan kierrätysmuovisen Koff III:n vertaamalla sitä lasipullo- ja tölkkiversioihin. Maistelun aluksi olutta kaadetaan kaikista kolmesta pakkauksesta laseihin.
Oluen tuoksussa, ulkonäössä ja maussa ei vaikuta olevan mitään eroa, eikä minkäänlaista makuvirhettä havaita. Parasta ennen -päivämääriin tosin on vielä useampi kuukausi.
Sen sijaan suoraan pakkausten suusta nautittaessa joitakin eroja löytyy. Oluenharrastajan suurin synti on nauttia olut suoraan tölkistä. Maistelijat eivät kuitenkaan ole metallisesta vivahteesta täysin yksimielisiä. Jonkun mielestä kyse on vain mielikuvasta.
Toisen mielestä kieli ja huulet aistivat materiaalin, samoin nenä. Etenkin alumiinin. Suurin ero on lopulta suutuntumassa, sillä juomat tulevat suuhun eri pakkauksista eri tavalla. Muovipullon suuaukko on selvästi isoin. Muovipullossa olut myös lämpenee nopeimmin, kun alumiini ja lasi varaavat kylmää selvästi pitempään.
Muovipullon merkittävin etu on kuitenkin se, että sen kierrekorkin voi sulkea.
Kertaalleen avattu ja uudelleen suljettu pullo vaikuttaa säilyttäneen sisältönsä jääkaapissa yllättävän hyvin kahden vuorokauden ajan. Edes hiilihappoisuudessa ei ole huomattavia eroja.