Nykymuotoilijat käyttävät yhä enemmän hyväkseen uusia materiaaleja ja kokeilevat rohkeasti erilaisia ratkaisuja. Jopa rakennusten ulkokuoresta käytetään nykyisin arkkitehtien keskuudessa sanaa skin (pinta).
Mutta ei sisältöäkään pidä unohtaa. Kun muotoilu on onnistunut, esineen pinta ja sielu ovat harmoniassa keskenään.
Skin and Soul (Pinta ja sielu) oli Jyväskylässä järjestetyn III Design for Architecture -symposiumin teema. Kaksipäiväiseen tapahtumaan kokoontui noin 300 arkkitehtia Euroopasta, Japanista ja Singaporesta.
Yleisöä jäävät ilahduttamaan neljä teemaan liittyvää näyttelyä, jotka ovat avoinna syyskuulle saakka.
Symposiumin puheenjohtajan sisustusarkkitehti Simo Heikkilän mielestä pinnan merkitys muotoilussa on muuttunut entistä ilmeisemmäksi. Hän on kiinnostunut myös siitä, että kosketus ei ole enää yhtä tärkeä asia kuin ennen.
"Ovet aukeavat itsestään, raha ja avaimet ovat muuttuneet muovikorteiksi. Luonnollisia materiaaleja korvataan muovisilla kopioilla. Uusiin ympäristöihin luodaan tahallaan patina, jotta ne näyttäisivät iäkkäiltä."
"Onko historia asetettu näin kontrolliimme? Pintoja voi muuttaa, fasadeja voi vaihtaa. Onko tämä taloudellinen kysymys vai tehdäänkö keisarille uusia vaatteita", kysyy Heikkilä.