Saamelaistaiteen merkittävimmän ja monipuolisimman taiteilijan kuva täydentyy, kunhan professori Marjut Aikion elämäkertatutkimus Nils-Aslak Valkeapäästä valmistuu.

Monista eri syistä Ailu, taiteilijanimeltään Áillohaš, näyttäytyy jälkipolville suurena yksinäisenä uranuurtajana, jonka kosketus aikalaistaiteilijoihin oli vähäinen.

Aikio löytää tähän useita syitä. Yksi näistä on taiteilija itse, joka piti laajan ystäväpiirin omana tietonaan. Ei hänen taustoistaan muutenkaan tiedetty kovin tarkasti. Suvun historiassa oli salattuja, murheellisia kohtaloita.

– Ailu loi paratiisimaiseman, johon hän pakeni ja josta hän kertoi tarinoita esimerkiksi pääteoksessaan Beaivi, áhčážan (Aurinko isäni). Jälkipolvi on ottanut tämän fiktiivisen kuvan totena ja pyhänä. Hänet on kapeasti luonnehdittu, jopa kutistettu supersaamelaiseksi, joka seurusteli vain saamelaisten kanssa, Aikio tiivistää.

Elämäkerturille on tärkeää löytää kaikki taiteilijan elämään ja taiteeseen vaikuttaneet tekijät. Muotoilija Kaj Franckin lisäksi erityisiä sydänystäviä olivat säveltäjä Pehr Henrik Nordgren ja taidemaalari Reidar Särestöniemi.

Heidän jokaisen vaikutus Valkeapään taiteilijakuvaan on ollut merkittävää ja tunnistettavaa.

Verkostoon on kuulunut myös monia muita tunnettuja taiteilijoita ja kulttuurihenkilöitä, jotka ovat eri tavoin auttaneet häntä taiteen tiellä eteenpäin.