"Saakohan sieltä kalaa", aprikoi viisivuotias Anton Liljelund ja kiirehtii hakemaan auton peräkontista virveliään. Anton on lentänyt yksin kotoaan Helsingistä mumminsa Anneli Pikkuhookanan luo Kelloon kalastamaan.
Heti lentokentällä asiallinen nuori mies toivoo, että kalalle lähdettäisiin mahdollisimman pian. Ja toki toive toteutuu, onhan kalastus mummillekin mitä mieluisin asia.
"Lasten kanssa puuhastellessa oppii itsekin kärsivällisyyttä ja huomaa ettei kaikki mene niin kuin on etukäteen suunnitellut. Suurin osa ajasta kuluu aluksi huoltohommissa, sillä siimat tahtovat ahkerasti sotkeentua", Anneli -mummi kertoo.
Anton viipyy mummolassa viikonlopun ajan, ja sen aikana on tarkoitus käydä ainakin kahdesti kalalla Alakylän soramontulla.
Reissu pohjoiseen on hänelle toinen yksin tehty lentomatka. Kalalle hän on myös asianmukaisesti varustautunut lämpimin vaattein ja tuliterin kumisaappain. Kotiin vanhempien luo jäi vuoden ikäinen sisko Jenna. Mutta kun aikaa kuluu, niin kyllä siskosta Antonille kalakaveri tulee, siitä pitää Anneli-mummi huolen.
Luonnossa viihtyvällä ja kesällä eläkkeelle jääneellä Anneli Pikkuhookanalla lastenlapsia on kymmenen ja omia lapsia neljä. Isoimmille lastenlapsille kalastus on jo mieluisa harrastus.
Anneli Pikkuhookana haluaa tarjota lastenlapsilleen yhteisiä kokemuksia ja siirtää heille omia elämänarvojaan. Ostolahjoihin hän ei mielellään turvaudu. Ennen joulua hänen saumurinsa surraa ahkerasti kuukauden ajan ja paketteihin valmistuu mummin tekemiä vaatteita. Syntymäpäivälahjoiksi lapset saattavat saada kalastustarvikkeita.
Yhteisillä retkillä toimitaan aina lasten ehdoilla. Pienimmät saavat kalastaa veneestä pilkkimällä. Uistelu, onkiminen sekä virvelöinti viehättävät jo vähän isompia lastenlapsia. Helsingissä asuvat 11-vuotias Ville ja 9-vuotias Joona ovat jo kohtuullisen taitavia kalastajia.
"Jäällä pientenkin taaperoiden on helppo liikkua", Anneli Pikkuhookana kertoo. Hänen kokemustensa mukaan lapsille on myös tärkeää, että saalis valmistetaan ruoaksi. Jos se on pieniä sinttejä, mummi voi valmistaa niistä kalapihvejä.
Erämaan eksotiikkaa
Vanhimmat lastenlapsista, 15- ja 12 -vuotiaat Dariush ja Mitra, asuvat Göteborgissa ja käyvät omastakin mielestään liian harvoin äitinsä kotimaan mummolassa.
"Kun he tulevat, lähdemme aina yhdessä luontoon. Vuodenajasta sitten riippuu, mitä luonnossa teemme. Kalastus on lasten ehdoton suosikki, marjassa ja sienessäkin he viihtyvät."
Pilkkiminen talvisessa luonnossa on eksoottinen kokemus Göteborgissa asuville lapsenlapsille. Viime vuonna he tulivat ensimmäisen kerran mummilaan keskenään ja viihtyivät pitkään Pikkuhookanoiden kesämökillä Puolangalla erämaisemissa pilkkimässä.
Lapsille Puolangan talvi oli täysi vastakohta heidän toiselle, Iranissa sijaitsevalle mummolalleen. Viime kesänä lapset vierailivat maassa pitkään ja kertoivat puhelimessa jo kaipaavansa Iranin kuumuudesta pohjoisen viileyteen.
Oulun mummi iloitsee siitä, että pohjoisen luonnon lisäksi lapset ovat säilyttäneet äitinsä kotimaan kielen. Äidille he puhuvat suomea, isänsä kanssa farsia ja koulussa ruotsia.
Jo kotiinsa Helsingin Jollakseen lentänyt Anton ei pahemmin harmittele sitä, ettei kalaa tämänkertaisella vierailulla tullut kahdesta kalareissusta huolimatta. "Mukavaa oli ja mummin kanssa yhdessä leivottiin pullaa", kotiutunut matkalainen kertoo puhelimessa.