Pentti Vähä. Tutkimusprofessori Pentti Kalervo Vähä menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen pitkäperjantaina 3.4.2026 tutulla hiihtoladullaan Kuusamon Rukalla. Hän oli syntynyt 21.7.1949 Tornion Karungissa Kalle ja Edith Vähän maanviljelijäperheeseen.
Vähä valmistui ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta 1969, minkä jälkeen hän opiskeli säätö- ja systeemitekniikkaa Oulun yliopistossa. Hän avioitui 1973 Marja-Leena Solarannan kanssa ja heidän perheeseensä syntyi kolme lasta. Sotilasarvoltaan Vähä oli vänrikki.
Diplomi-insinööriksi Vähä valmistui 1975. Akateemisella urallaan hän toimi Oulun yliopiston prosessitekniikan osastolla vs. professorina 1981–1982, yliassistenttina 1988, väitteli tohtoriksi 1988 ja toimi koneautomaation dosenttina vuodesta 1996 lähtien. Vuosina 1989–1990 hän työskenteli tutkijana Purduen yliopistossa West Lafayettessa USA:ssa ja 1993 Leicesterin yliopistossa Englannissa. Pentillä oli
Päätoimessaan vuodesta 1979 hän työskenteli VTT:n Oulun yksikössä koneautomaation tutkijana, erikoistutkijana, mekatroniikan tutkimusprofessorina ja tutkimusalueen päällikkönä aina eläköitymiseensä saakka vuoteen 2013.
Hänet tunnettiin arvostettuna ja yhteistyökykyisenä säätö- ja ohjaustekniikan asiantuntijana, joka kykeni yhdistämään vaativan teorian ja käytännön toteutuksen alan johtavien yritysten koneautomaatio-sovelluksissa. Pentti tunnettiin osaavana ja humaanina työtoverina sekä pidettynä esimiehenä, joka oli aina valmis auttamaan muita.
Vaikka työ ja opinnot veivät maailmalle, säilyi Karunki koko hänen elämänsä ajan kotipaikkana sydämessä. Tornionjoen Matkakoski ja pohjoinen luonto olivat hänelle tärkeitä ja rakkaita paikkoja, joihin hän palasi yhä uudelleen. Luonto, liikunta ja tekeminen kuuluivat olennaisena osana hänen elämäänsä. Nuorempana tennis, myöhemmin hiihto, marjastus, metsästys ja kalastus olivat hänelle tärkeitä harrastuksia. Erityisesti Tornionjoen lohen- ja siian lippoaminen Matkakoskella toi iloa vuodesta toiseen.
Työnsä ohella Vähä oli ihminen, joka tarttui toimeen. Rakentaminen, korjaaminen ja erilaisten projektien toteuttaminen olivat hänelle luontevia tapoja auttaa läheisiään. Hänen kädenjälkensä näkyy yhä omassa ja lastensa kodeissa sekä loma-asunnoissa Rukalla ja Karungissa.
Perheelleen Pentti oli korvaamaton. Hän oli puoliso, isä, pappa ja appi, jolla oli aina aikaa auttaa, neuvoa ja olla aidosti läsnä. Lastenlapsille hän oli turvallinen ja kärsivällinen pappa, joka opetti tekemällä, rakensi yhdessä ja otti mukaan kaikkeen puuhasteluun.
Hän kohtasi ihmiset rauhallisesti, lämpimästi ja ilman suuria sanoja. Hänen ymmärtävä naurunsa, käytännöllisyytensä ja pyyteetön huolenpitonsa jättävät pysyvän jäljen läheisten elämään
Häntä jäävät suuresti kaipaamaan puoliso Marja-Leena, kolme lasta perheineen, seitsemän lastenlasta ja laaja ystäväpiiri.
