Erkki Huhta. Opettaja ja saagamaakari Erkki Olavi Huhta kuoli lyhyen sairastelun jälkeen 14.11.2024. Huhta oli syntynyt 13-lapsisen perheen nuorimmaiseksi 24. marraskuuta vuonna 1933 Liakan Nosassa.
Suuressa perheessä riitti naurua ja iloa, ja Erkin lempinimeksi tuli Perälauta, olihan hän nuorin lapsikatraasta.
Perheen nuorimpana Huhta koulutettiin ylioppilaaksi Torniossa ja hän lähti opintielle Oulun opettajakoulutukseen, jossa samaan aikaan opiskeli myös Martti Ahtisaari. Presidentti Ahtisaari piti yhteyttä opiskelutovereihinsa ja kutsui heidät muun muassa Naantalin Kesärantaan vierailulle. Tästä myös Huhta oli mielissään.
Opiskelun pyörteissä löytyi opettajapuoliso Anneli (Kykyri) Kaustiselta. Perheeseen syntyi myöhemmin kaksi poikaa, joista molemmista tuli filosofian tohtoreita. Ja kolmannesta tuli lahjakas taidemaalari.
Opettajan pestit löytyivät pariskunnalle aluksi Sattajärveltä ja myöhemmin mm Pudasjärveltä ja Valkeakoskelta. Eläkkeelle päästyä veri veti pohjoiseen ja Huhdat muuttivat Ouluun.
Huhdan pedagogiset taidot olivat aikoinaan luovia ja hän osasi kohdata oppilaansa heitä koskettavalla tavalla. Tarkkailuluokalla opettajana ollessaan hänellä oli nyrkkeilyhanskat luokassa. Jos tarve vaati, otettiin opettajan kanssa leikkimielinen matsi.
Opetusmenetelmissä hän oli aikaansa edellä ja ennakkoluuloton ja oppilaat arvostivat häntä.
Eläkepäivinä Huhdan luovuus pääsi valloilleen. Hän kouluttautui joogaohjaajaksi omien selkävaivojensa innoittamana. Hän innostui myös korukivien hionnasta ja useampi suvun nainen sai lahjaksi hänen tekemänsä upean kaulakorun, jossa oli Huhdan hiomia kiviä koristeena.
Huhdan suurin intohimo kuitenkin oli verbaalinen ja kirjallinen ilmaisu. Hän kirjoitti enimmäkseen meän kielisiä muisteluita ja tarinoita, jotka kertoivat suvun jäsenistä tai kylän naapureista. Huhdalla oli tapana kehua ja ylistää suvun nuoria ja ylentää kukin vuorollaan suvun valioyksilöksi.
Ja vuosikymmenien saatossa hän kirjoitti satoja saagoja meänkielellä.
Lukemattomissa jutuissa oli pääosassa Mettäperän ihmiset ja heidän sanomisensa ja elämänsä. Hän tallensi saagoissaan vanhaa kansanperinnettä Alatornion alueelta.
Huhta menestyi myös tarinaniskennässä ja pääsi aina SM-loppukilpailuun asti. Huhta oli loistava jutunkertoja ja väritti juttuja taiteilijan vapaudella.
Hauskaa oli kuunnella ja lukea mm Luutase-saagaa. Siinä Huhta kertoo, miten kotityöt eivät maistuneet miehelle yksintehtynä. Otti sitten vaimon, että ei tarvitse yksin puuhata.
Mies kertojaminänä istui pirtissä odottaen vaimoaan mukaan niittytöihin.
"Mie ootan sinua, että sie lähtisit fölhjyyn heiluthan viikatetta! Vaimo siihen: Mene sie jo eeltä järven söläle! Mie tulen kappahleen ajan päästä. Mulla olis kipehneen verran tekemistä huushollissa. Siihen mies totesi, että no mitäs sulla on tässä tekemistä? Keittäse ensi puurot, lypsäse sitte lehmät, tiskase talrikit, luutase sitte lattiat, leipase vielä rieskat, kirnase lopulta voit ja lähe sitte minun kans niityle. Siitä vaimo suuttui ja huusi: Kirotun laumaihminen. Silloin mies oppi semmosen ihmeellisen asian, että mies voi yksinki rustata huushollin töitä, ja soon valehtelematon tosi."
Huhta oli ehtymätön tarinaniskijä, hauska ja positiivinen ja suhtautui lämmöllä kanssaihmisiin. Hän oli todellinen Persoona. Monet Väylänvartiset tykästyivät Erkin meänkielisiin juttuihin.
Me pidämme lähimmäisiä itsestään selvyyksinä, kunnes he yhtäkkiä ovat poissa ja huomaamme, kuinka paljon rakastimme heitä. Näin kävi myös Huhdan kohdalla.
Erkkiä jäivät kaipaamaan oman perheen lisäksi me sukulaiset ja tuttavat, jotka opimme tuntemaan humoristisen saagamaakarin vuosien varrelta.
Kirjoittaja on Erkki Huhdan sisarentytär
