Ahti Alatalo. Rehtori, diplomilaulaja Ahti Alatalo kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen Oulussa 28.11.2025. Hän oli syntynyt Limingassa 24.12.1946. Alatalo teki elämäntyönsä Oulun konservatoriossa, ensin apulaisrehtorina vuosina 1984–1990 ja sen jälkeen rehtorina vuosina 1990–2014.
Alatalo osoitti kiinnostusta musiikkia ja esiintymistä kohtaan jo varhain, mutta tie maatilalta taideammattiin ei ollut mitenkään itsestäänselvä tuohon maailmanaikaan.
Alatalo aloitti Oulun musiikkiopistossa trumpetinsoiton oppilaana. Pian pääinstrumentiksi vaihtui kuitenkin laulu. Laulua hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1970–1977 Pekka Salomaan ja Matti Lehtisen oppilaana sekä oopperastudiossa vuosina 1971–1973.
Hän opetti musiikin teoria-aineita Keski-Pohjanmaan konservatoriossa vuosina 1974–1977 ja toimi rehtorina Jokilaaksojen musiikkiopistossa 1977–1984. Uransa varrella hänellä oli myös omia lauluoppilaita.
Äänialaltaan Alatalo oli baritoni. Vuosien 1970–1995 aikana hän teki neljätoista roolia Oulun Oopperassa, muun muassa Madetojan Pohjalaisissa, Puccinin La Bohèmessa, Mozartin Figaron häissä ja Kokkosen Viimeisissä kiusauksissa. Sen lisäksi hän konsertoi yksinlaulajana ja esiintyi aktiivisesti erilaisissa tilaisuuksissa vielä viimeisinä vuosinaan.
Viimeinen oopperarooli oli Kaiteran isäntä Jukka Linkolan säveltämässä Abrahamin pidot -oopperassa, jota esitettiin Limingassa 2017 ja Helsingin Musiikkitalossa 2018.
Oulun konservatorio oli Alatalolle merkityksellinen sekä työyhteisönä että instituutiona, jonka etua hän sinnikkäästi ajoi isojen muutosten ja haastavienkin aikojen keskellä. Konservatorion henkilökunta muistaa hänet suorapuheisena mutta rehtinä esihenkilönä, joka antoi opettajien tehdä työtään hyvin itsenäisesti.
Alatalo luotsasi Ouluun tanssinopettajakoulutuksen sekä pop&jazz-koulutuksen. Hänen johdollaan otettiin askelmerkit kohti ammattikorkeakouluopetusta sekä tartuttiin uudistuviin taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmiin ripeästi. Alatalo oli aktiivinen myös Suomen konservatorioliiton toiminnassa.
Alatalo asui suurimman osan elämästään Limingassa, jossa hän nuorempana muun muassa soitti vaskiyhtyeessä ja toimi Lakeuden Laulumiesten kuoronjohtajana. Hyvänä vastapainona työlle oli jenkkiautoharrastus. Ouluun muuttamisen jälkeen mieluisa ajanviete oli oman mökin rakentaminen synnyinpitäjään Temmesjoen varteen. Siellä hän rentoutui lauantaisaunassa, maaseudun rauhassa.
Eläkkeelle jäätyään Alatalo osallistui aktiivisesti eri järjestöjen toimintaan. Vanhemmalla iällä hän kiinnostui sukunsa historiasta ja työsti vielä muutamia päiviä ennen kuolemaansa Kaitera-Niemelä-suvun sukukirjaa.
Alatalo oli jämäkkä isä neljälle lapselleen ja lempeä ukki kuudelle lapsenlapselleen. Hän oli aina valmis auttamaan ja antamaan aikaansa jälkikasvulleen. Häntä kaipaamaan jäi myös isosisko perheineen.
